Elämää & superia – hakemista ja löytymistä

Voin vain päivitellä itsekseni, minkälainen kokemus matkalokin seuraaminen on ollut pidemmän ajan lukijoille, ja mitä se mahtaa olla kesken matkan mukaan hypänneille – sitä tuskin tohdin ajatellakaan!

Jatkuvaa muodonmuutosta, muodon hakemista, kehitystä, kesken jäämistä. (Silti kaikki keskeneräisyys elämässä ylipäätään on mielestäni kiinni lähinnä tarkastellusta aikajaksosta ja siitä, mitä kukin itseltään vaatii...)

Ensisijaisesti matkaloki on minulle jonkinlainen julkinen päiväkirja, ajatusten kehittelyalue, itsensä (ja maailman) tarkkailemisen väline yksityisen päiväkirjan rinnalla. Siitä huolimatta, etten halua ja useinkaan ota huolta tai paineita blogin hoidosta, on se tarjonnut monen innostumisen lisäksi kyllä myös aika paljon etääntymisen tunnetta, ehkä lievää ahdistuneisuuttakin – mikä tosin vuorottelee vahvan helpottuneisuuden tunteen kanssa. Blogi, monien rinnakkaisten asioiden kanssa, on auttanut minua kasvamaan.



Vapaaehtoisvuosi ja matkustelu on avartanut ennestään uteliasta mieltä. Rinnalla sivuroolissa ovat roikkuneet sellaiset jutut, jotka ovat niin vahvasti osa minua, etten oikein osaa olla aiheita sivuamattakaan (kuten kiinnostus itsensä kehittämiseen, liikuntaan ja yleiseen hyvinvointiin). Myös ihmisten väliset asiat kiinnostavat, enkä ole peitellyt välivuoden herättämää kiinnostustani yhteiskuntaan ja toisaalta pidemmän ajan kiinnostusta erilaisiin kulttuureihin ja identiteetteihin myös yhteiskunnallisiin ilmiöihin ja rakenteisiin yhdistettynä.

Alkuperäisen projektin loputtua huomasinkin, että blogin (ja nimenomaan tämän blogin) kirjoittamista on vaikea lopettaa. Koko ajan toivon, että löytäisin tälle blogille jonkinlaisen olemassaolon oikeutuksen. Tarkoituksen.

Taipumus kiinnostua kaikesta ja sisäinen perfektionisti, joka ei pidä "sinnepäin" hutkimisesta, taistelevat keskenään paitsi oikeassa elämässä myös blogissa. (Sinänsä mielessä siintävä kääntäjän/journalistin ura on siis taipumusten kanssa kohdillaan!) Perfektionisti minussa tietää sen, että menestyminen vaatii keskittymistä ja asialle omistautumista. Toisaalta minussa myös piilevä yllytyksen mukaan vapaa lähtemään luova hullu tietää, että omistautuminen ei ole täydellistä, kun pitää sisällään mieltään rajoittavia ajatuksen aitauksia.

--

Vahvemmaksi ääneksi osoittautuu "rajoittamaton hullu". On helpompi karsia rönsyilevää työpöytää kuin keksiä kesken kaiken (tai vasta jälkeenpäin) jättäneensä olennaisen rakennuspalikan hyllyyn.

Blogin suhteen olen itse toivonut, että jaksaisin/uskaltaisin/pystyisin kirjoitta(ma)a(n) enemmän opintoihin (kielet, kääntäminen, kulttuuri, yhteiskunta, kirjoittaminen) liittyvistä aiheista, mutta en ole ilmeisesti ollut oikeille taajuuksille viritettynä taikka lähetykseen vielä valmis – vaikka aiheet kiinnostavatkin. Jatkan fiiliksen pohjalta ja jätän blogin aiherajauksen avoimeksi. (Eli pidätän oikeuden vuodatukseen ja henkilökohtaiseen tilitykseen aiheesta kuin aiheesta jatkossakin!)

Muut elämän osa-alueet sillä välin vievät syventämään hyvinvointikiinnostustani. Pitkäaikainen "harrastus" tavallaan yhdistyi viimein työn kanssa viime kuussa, kun solmin CocoVin kanssa keikkaluonteisen työsuhteen. Työnkuvasta vinkkaan sen verran, että tiedätte ruveta bongailemaan minua lähialueen luontaistuotekauppojen esittelypäiviltä. (Huh, nyt uskalsin kertoa siitä täälläkin!)

Helmikuussa pääsin käyttämään Ruohonjuuren kanta-asiakaskortin alennuksen ja alennuksen summan käytin paljon kehutun ashwagandhan kokeilemiseen. Sen kunniaksi kokosin kuvaan vähän muitakin hyllystä löytyviä purkkeja ja pusseja, joista osa on jo tosin tyhjiäkin. (Kyynel.) Henkilökohtaiset kokemukset ashwagandasta ovat tähän mennessä olleet vakuuttavia!

Tämä tietänee sitä, että kiinnostukseni hyvinvointiruokailun puoleen (joka on muutakin kuin nk. superruokaa) saa aivan uutta potkua, mitä se on jo itse asiassa hyvin vahvasti tehnytkin. Panin maaliskuun aluksi saman tien tilaukseen ultimate-täydennyksen lisäravinnehyllyä varten.

Ei kuitenkaan supereita ilman niiden käyttöä tukevaa arkea, siksi lifestyle-henkisiä postauksia saattaa kevään mittaan pukata...