Voin ehkä silti muutaman sanan sanoa vielä yhdestä kesämatkani puolesta. Kun matkustaa mihin tahansa Italiassa, mutta varsinkin Sisiliassa, ruokaelämyksiä ei vain sovi - ei yksinkertaisesti voi - unohtaa.
--
Italian yleisen pasta-, pizza- ja muu vehnäleivosorientoituneisuuden voisi kuvitella tuottavan gluteenitonta ruokavaliota noudattavalle ongelmia ruokapöydässä. No, niinhän se tuottaa pähkäilyjä lounaslistaa selaillessa aivan koto-Suomessakin, joten muutamien vuosien ruokaongelmaisuuden kokemuksella ei ole enää vaikea sanoa ei sellaisille herkuille, jotka aiheuttaisivat moninkertaiset vaivat verrattuna siihen aikaan, joka menee herkkujen syömisessä.
Gluteeniongelmat vältin siis onnistuneesti jättämällä ravintoloissa pastat (usein 'primi piatti'-listalla) ja leivät väliin, ja tilaamalla usein tarjolla olevaa risottoa eri muodoissaan sekä sivuannoksen ('contorni'-listalta) kulloinkin tarjolla olevaa salaattia.
Kuten varmasti monet jo tietävätkin, Italiassa ruoat jaetaan monelle eri ruokailuvaiheelle, koko menuu kuuluisi jotakuinkin seuraavassa järjestyksessä: 1. antipasto (pikkupurtavaa; usein jotain suolaista), 2. primo piatto (ensimmäinen pääruoka, usein "keveämpi"; vähäproteiinisempi vaihtoehto, pastaa tai riisiä), 3. secondo piatto (toinen pääruoka; liha-, kana-, kalaruoka). Pääruokien lisukkeiksi on usein tarjolla erilaisia sivuannoksia ('contorni') esim. salaattia tai vastaavaa. Jälkiruoat ovat sitten tietenkin erikseen. Niitäkin maisteltiin jonkin verran.
Mietin hetken mitä kaikkea tuon kuuden viikon aikana ehdin pistellä kitusiini ja mitkä ruoat jättivät lämpimimmät muistot... alla siis pientä listaa lopputuloksena. Italiaisia jäätelöitä, eli gelatoja, en edes mainitse... makuvalikoimat ovat Italiassa aivan omaa luokkaansa (kokeilkaapa joskus pähkinöiden ja basilikan makuista jäätelöä, huippuhyvää!).
Italian/Sisilian parhaat makuelämykset:
- pääruoat: erilaiset risotot, esim. risotto ai frutti di mare (merenelävistä tehty)
- kasvisherkut: caponata (munakoisoa sisältävä herkullinen kasvispaistos), parmigiana (niin ikään munakoisosta valmistettu uunikasvisvuoka, joka saa runsaan makunsa mm. parmesaanijuustosta)
- välipalat: arancinot (vaihtelevin täyttein valmistettu paistettu riisipallo, usein kartionmallinen)
- jälkiruoat: tartufo (jäätelötryffeli eli jäätelöjälkiruoka sadanteen herkkupotenssiin, nam!), sisilialaiset mantelileivokset/torta di mandorla (nannaa gluteenitonta herkkua vuosisatojen perinteellä), myös pistaasista tehtyjä kakkusia kannattaa varmasti kokeilla
- pizzat: L'antica Pizzeria da Michelen legendaariset kaksi pizzavaihtoehtoa, kummatkin ovat parasta kiviuunissa paistettua pizzaherkkua, mitä Italiassa voi kokea (söin muuten näiden kuuden viikon aikana yhteensä noin neljä pizzaa, joita uskalsin maistaa matkassa olleiden entsyymipillereiden ansiosta; lomalla malttaa vähän lepsuilla täyden elämyksen vuoksi)
- hedelmät: tuoreet viikunat
- virkistävä juoma: granita (jäätelökojuissa myytävä jäähileinen juoma, kannattaa kokeilla ainakin sitruunagranitaa kuumana kesäpäivänä, nam!)
--
Tässä muutamia matkan varrella otettuja ruokakuvia. Enjoy!
Tältä näyttää carob-palko. Carob oli ennestään tuttu jauhemuodossaan, jota olen kotona käyttänyt mm. kaakaon vastikkeena.
Sisiliainen antipasto-noutopöytä.
Hedelmä- ja maustekauppa Taorminassa.
Eräässä katanialaisessa hotellihuoneessa itse laitetun lounaan jäänteet.
Sohvasurffaajaisäntäni selän takana valmistuikin yllättäen... kreikkalaista kahvia.
Ioannis opetti minulle sen vaiheen, kun kahvi tulee nostaa liedeltä: juuri, kun kahvin pintaan kuohahtaa kevyt vaahto - eikä hetkeäkään myöhemmin.
Eteläitalialaista keittiötä Roomassa.
Matteo näyttää minulle, kuinka munakoisosta, valkoviinistä, chilistä ja ricotta-juustosta valmistuu maittava kastike pastalle.
Lounaan jälkeen Matteo näytti, kuinka valmistetaan kotikonstein mokkaespressolle 'crema' eli vaahto. Creman valmistusta varten tarvitaan keittimen säiliöön nousevat ensimmäiset kahvitipat, koska ne ovat maultaan vahvimpia.
Tipat otetaan talteen kuppiin, johon lisätään noin teelusikallinen sokeria.
Ja sitten veivataan julmetusti, kunnes vaahto muuttuu vaaleaksi ja sakeaksi. Sokerista tehty 'crema' koristaa nätisti mustan kahvin pintaa ja pehmentää vahvan kahvin lempeästi ilman sokerille muutoin tyypillistä voimakasta imelyyttä. Minusta tuli ihan fani!
Tällä porukalla syötiin Napolin kuuluisimmassa pizzeriassa, L'antica Pizzeria da Michele'ssa.
'Da Michele' (Michelen luona) söi myös Julia Roberts elokuvassa Eat.Pray.Love.
Halpaa ja maukasta! Rehdisti Napolin (ehkä koko Italiankin) parasta pizzaa vuosikymmenten kokemuksella...
Näillä taitettiin vatsan epämukavuusalueelle menevien ruokien (satunnaisten pizzojen, pastan ja vehnäleivosten) sulatusvaikeuksia. Vasemmalla Suomesta ostettu puteli, joka alkoi tyhjetä, ja oikealla italialaisesta luontaistuoteliikkeestä löytynyt vastine.
Jälkikommenttina täytyy kyllä mainita, ettei gluteeniviljoja välttelevän nyt aina niin helppo ole löytää syötävää matkan varrella. Välillä, varsinkin pitkillä automatkoilla käy niin, ettei huoltoasemilta ja pikkukylien kahviloista todella löydy mitään vaihtoehtoa vehnäpullille ja sämpylöille. Silloin on joko täytynyt taipua vähän epämukavuusruokiakin syömään tai pärjättävä seuraavalle pysäkille saakka kahvin/mehun/veden avulla.
Viimeisenä parina viikkona, kun meno oli jo paljon vauhdikkaampaa, rupesi näkymäänkin, ettei ollut muistanut/pystynyt syömään tarpeeksi, eli laihduttuahan siinä tuli.
Esittelyssä siis maailman kivuttomin dieetti: reissaa niin paljon, ettet ehdi murehtia nälkääsi! Takaisin Suomeen taisin tulla alle 60-kiloisena, mikä on tällaiselle hujopille näinä päivinä aika hoikka kunto. (Mutta ei hätää senkin murehtijat, olen ottanut massan takaisin salilla ja omia kokkauksiani kotona mässäilemällä jo aika päiviä sitten! :D Kolme kiloa sinne tänne on loppujen lopuksi aika nopea pudottaa ja hankkia.)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti