Morrocoyn kansallispuistoon kuuluva Cayo Sombreron saari on Chichirivichestä vain viidentoista minuutin pomppuisen ja suolaisen moottorivenekyydin päässä.
Mariraidat saivat kyytiä niin Karibian riuskoilta tuulilta kuin sen suolaisilta aalloiltakin.kuvat: Sergi Orge
Sain jo tarpeekseni yksityiskohtaisten matkaraporttien laatimisesta, joten viimeinen kohde esitellään ainoastaan pikapostauksena, jotta voin vihdoin siirtyä asioissa eteenpäin.
Viimeinen matkakohteemme Venezuelassa oli paratiisimaiset Karibian saaret, joita Venezuelan edustalla onkin jonkinmoinen liuta. Chichirivichestä ei kuvien ulkopuolelta muuta sanottavaa, kuin että kannattaa varautua muuta maata kalliimpaan syömiseen, osteli sitten supermarketeista tai kävisi ulkona syömässä. En käsitä, miten paikalliset siellä elävät niillä hinnoilla, mitä kaupoissa ja ravintoloissa viljeltiin...
Venezuelasta yleisesti
Venezuela-sarjan päätökseksi vielä muutama sananen maan turvallisuudesta ja yleisilmeestä, siten kuin ne meille Kolumbiasta tuleville matkaajille ilmentyivät.
Ensinnäkin voisi olettaa Kolumbiasta tulevan kokevan minkä tahansa muun maan kamaran turvallisemmaksi kuin kolumbialaisen. Tämä on Kolumbiaa ja Venezuelaa tuntemattoman väärä ennakkoluulo. Kolumbian rajalta Coroon matkustaessa poliisi pysäytti meidät laskujemme mukaan yhtään liioittelematta lähes kymmenen kertaa; milloin halusivat tarkistaa passit tai penkoa matkalaukut - kuka tietää, huumeiden, luvattomien aseiden tai muun epäilyttävän varalta. Sama rumba toistui paluumatkalla yhtä hellittämättömällä vimmalla kuin tullessa, vaikka olisi ollut yö ja matkaajat poistumassa maasta Kolumbian viranomaisten huoleksi.
Monessa paikassa paikalliset neuvoivat olemaan tarkkana varkaiden varalta. Meillä vaihtuivat suunnitelmat Tucacasissa yöpymisestä, kun Corossa tapasimme argentiinalaisen, polkupyörillä maata kiertäneen pariskunnan, joka joutui juuri edellä mainitussa kaupungissa ryöstetyksi - ja suoraan pyörän selästä. Rouvalla oli vasen olkavarsi täysin mustana ja reidessä mustelmien lisäksi kymmenen senttimetrin pituinen haava muistona tilanteesta. Argentiinalaiset kertoivat, että paikallisten varoitukset eivät ole liioiteltuja: kaduilla ei kannata kulkea enää viiden jälkeen.
Rikollisuus vaikuttaa suurelta ongelmalta Venezuelan suurkaupungeissa. (Turistikohteissakin kannattaa aina olla tarkkana omaisuutensa suhteen, toinen neuvo taksikuskilta). Ongelma vaikuttaa niinkin suurelta, että maan rajalla asuvat kolumbialaiset kiittelivät meille onneaan, että asuvat rajan turvallisemmalla puolella, Kolumbiassa.
Mutta enpä halua pelotella, vaarat ovat vältettävissä järkevästi liikkumisella. Sanomattakin selvää, ettei riskialtteimilla seuduilla tai riskialtteina vuorokauden aikoina kannata liikkua arvoesineiden kanssa eikä varsinkaan pitää sellaisia näkyvillä, jos arvoesineitä sattuu matkassa olemaan.
Oli Venezuelassa silti paljon, paljon kaunista ja hurmaavaakin: lue esimerkiksi Venezuela-sarjan kaksi edellistä osaa (osa 1 ja osa 2).
--
P.S. Vinkiksi noin muuten, että toinen saarivaltionmuotoinen paratiisi, Aruba, sijaitsee lyhyen laiva- tai lentomatkan päästä Venezuelan rannikolta. Jos on aikaa ja rahaa pistää menemään, kerran Venezuelassa, siinä olisi oiva tilaisuus toteuttaa mahdollinen unelma.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti