Iltapäivällä mielenkiintoinen keskustelu piropo-kulttuurista hostellilla. Muuten olen pitäytynyt paljon omissa oloissa. Ei jaksa koko ajan olla oikolukemassakaan tai opiskelemassa ihmisoikeuksia. Käynyt aika vähän tylsäksi, mutta haluan olla vain hiljaa.
Ajattelin tänään syödä aivan nälän mukaan (kuten pyrin kaikkina päivinä; hyvä oire näistä päivistä on se, että välissä on ehtinyt tuntemaan nälkääkin). Vaikka maapähkinävoita suoraan purkista. (Leipää, muiden vilja- ja maitotuotteidenkin ohella, kun nyt välttelen.) Viikon alussa Tayronassa on tiedossa paljon kävelyä.
Ostin supermarketista halvan taskulampun paristoineen ja toisen munalukon yllättävien tilanteiden varalta. Oli luksusta ostaa kerrankin suurin piirtein kaikki tarvittava oikeiden aterioiden kasaamiseen: kaikenlaisia kasviksia, salaattia, munakoiso, tomaatteja, sipuleita, yrttejä, oliiviöljyä, hedelmiä, niin ja tietenkin vettä, Santa Martassa ei (eikä sen puoleen Cartagenassakaan) kannata juoda hanavettä. Luksusta jäädä paikoilleen siksi ajaksi, että ehtii käyttämään kaiken tavaran. Palaan kuitenkin Tayronan jälkeen samaan hostelliin, niin saattaa oliiviöljykin säilyä jääkaapissa siihen asti.
Tässä löhöillessä pari kuvaa Medellínin-viikonlopulta.
Ostin marketista kuivattua hibiskuksen (kiinanruusun) kukkaa, ja juon sitä näinä päivinä kuumentamattomaan veteen uutettuna "detox-juomana". Ihmettelin kerran Ipialesissa erään tutun juomapulloon ujutettua kasvia, ja vastauksena oli, että Flor de Jamaica (jamaikankukka ts. hibiskus) poistaa kehon happamuutta. Olin puoliksi yllättynyt kuullessani kehonhappamuusjuttuja paikallistenkin suusta.
Tiistaina ehdin käydä vielä vasta-avatussa Parque Arvíssa Medellínin kukkuloilla, jonne kuljettaa reilun neljän kilometrin pituinen kaapelivaunulinja. Tästäkin kohteesta myöhemmin tarkemman Medellín-selostuksen yhteydessä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti