Medellín 16.4.2011: koottuja ajatuksia ensimmäiseltä matkavuorokaudelta

- Huomenna täytyy laskea kuinka paljon tuli käytettyä rahaa ensimmäisen päivän matkustukseen. Paljon. Tämän kyllä tiesit jo, mutta muistutetaan uudestaan: ole aina ajoissa liikkeellä, äläkä nuku matkustusaamuna edes sitä 45 minuuttia pommiin (ts. torkuta puolitajuisena herätyskelloa sitä kolmea varttia). Tietyissä asioissa aika on rahaa, nimenomaan säästetyn rahan muodossa. Sitä paitsi vartti lisää, etkä luultavasti olisi ehtinyt enää ensimmäiselle lennolle.

- Ralliautoilijan uraa voi muuten toteuttaa loistavasti myös kolumbialaiseksi taksikuskiksi syntyneenä. Esimerkiksi Pasto-Chachagui-välin 90-180 asteen mutkat tuovat erityistä autenttisuutta peliin, tosin rallikisoista puuttuu tienlaidoilla satunnaisissa mutkissa esiintyvät pikkulasten laumat.

- Huomenaamulla nukun juuri niin pitkään kuin fyysinen olemukseni sitä vain vaatii. Heräilen rauhassa, tutkin karttoja, suunnittelen matkaa ja pyörähdän ulkona.

Viereisellä patiolla käydään muuten jo tunteja kestänyttä maailmanparannuskeskustelua, jonka olen kuullut samanlaisena viime aikoina monessa paikassa, niin fyysisessä kuin virtuaalisessakin. On mielenkiintoista seurata tahattoman salakuuntelijan roolista (puhuvat niin kovaäänisesti, etten voi edes olla kuulematta) 38-vuotiaan (mutta alle 28-vuotiaalta näyttävän) suomalaisen Dannyn*, Thaimaassa suomalaiselle yritykselle töitä tehneen englantilaisen webohjelmoijan ja lakimieheksi Etelä-Amerikan seikkailujensa jälkeen suunnittelevan perus-meltingpot-amerikkalaisen(vai-ei) Adamin kohtaamista ja mielipiteitä. Dannyn sanoista kuultaa perus-suomalainen (kirjoitusasu erotukseksi puolueesta) usko demokratiaan, vaikka sen nykyisessä muodossa puutteita esiintyykin. Kuulen amerikkalaisen nuoren lakimieskandidaatin suusta päättäväisyyden vaikuttaa omilla mielipiteillään. Englantilainen webohjelmoija kaipaa vähän muutosta elämäänsä, muttei oikein vielä tiedä miten sen tarkalleen tekisi - kun on perusluonteeltaan työtävieroksuva laiska, haluaisi optimoida työntekonsa tulokset rahallisesti mahdollisimman hyödyttäväksi.

Suomalaista ja amerikkalaista yhdistää elämänkokemuksista periytyvä haluttomuus samaistua perinteisiin kulttuuri-identiteetteihin - eivät usko oikein rajoihin tai sääntöihin, minkälainen on oikeanlainen elämä. Amerikkalaiseksi itseään tituleerannut ei loppujen lopuksi edes halunnut kutsua itseään amerikkalaiseksi "se on vähän monimutkaista, olen ennemmin vähän sieltä sun täältä", Palestiinan konfliktialueelta 2-vuotiaana Yhdysvaltoihin muuttanut juutalainen selitti. Oli matkoilla harrastettu joogaa ja hengitysharjoituksia ja koettu, kuinka amerikkalainen elämäntapa oli tehnyt kehon yliherkäksi luonnon aidolle tavaralle. Vieläkään ei vatsa kestä mitään muuta kuin steriiliä, kloorilta haisevaa vettä. Britti oli kaikin puolin britti - se mikä brittejä tuntuu ulkomailla yhdistävän on yleinen tyytymättömyys/tympääntyneisyys hallituksensa touhuihin, mikä monessa tapauksessa heijastuu välinpitämättömyydeksi hallituksen tohelointeja kohtaan.

Nyt keskustelevat sanojen etymologiasta.

Kuinka paljon ihmiskunta toistaakaan itseään, koskaan keskustelunaiheisiinsa kyllästymättä.

Keskustelut elävät harhoistamme - minäkin kerron teille omaani.

--

Palm Tree Hostalilla on muuten hyvä meininki, heti kättelyssä esiteltiin toinen suomalainen. Ja kymmenen minuuttia myöhemmin ensimmäiselle kauppareissulle sattui mukaan erittäin mielenkiintoista juttuseuraa. Ei ehkä ne jutut, mutta ne tarinat ja unelmat... Väsyneenä on vain harvinaisen huonoa seuraa, kun koko päivän on haaveillut lämpimästä suihkusta ja pitkästä hyvin nukutusta yöstä.

Viime yönä ei täällä muodostuneiden lähtöperinteiden mukaan tosiaankaan nukuttu taaskaan käytännössä ollenkaan... Kolumbialainen äiti itki ovella, kun oli aika sanoa hyvästit, ja linja-autoasemalle saattoi aamukuudelta juuri oikea kaupungista jäänyt ystävä. Lauloin illalla vieraille Sinitaivaan ja kerroin kesäsuunnitelmista, ja hyvin levottomaksi tytöksi kehuttiin.

Lähdin Ipialesista muistellen kaikkia lämpimiä muistoja hymy huulessa, ja vannoin niin ystäville kuin itsellenikin palaavani vielä kaikkia tapaamaan.


(*nimi muutettu)