Unelmia ja kesäsuunnitelmia

Mitä elämässä kuuluu tehdä? Elää unelmiaan, ja jos on jossain välissä onnistunut hukkaamaan unelmansa, ottaa ne selville uudestaan.

Tänään monet abit saavuttivat yhden välietapin, valmistuivat lukiosta ja jättivät sen maailman taakse. Edessä siintää tulevaisuus, monilla epäselvä tai täydelleen hämärän peittämä. Pitäisi keksiä mitä haluaisi elämällään tehdä. Monet pitävät välivuoden (tilastojen mukaan nykyään lähes 30 % uusista ylioppilaista), osa suuntaa suoraan jatkokoulutukseen ja haahuilee järjestelmän sisällä vuosiakin tulevaisuutensa suhteen aivan yhtä epävarmana kuin juuri ylioppilaaksi valmistuttuaan - niin kuin allekirjoittanut itse. Toki on niitäkin, jotka tietävät jo tuoreena ylioppilaana tulevaisuuden ammattinsa, mutten kirjoita heistä, sillä vastaavasta tilanteesta minulta itseltäni ei löydy kokemusta.

Tässä välivuodessa ei ole enää kyse unelmien selvittämisestä, mutta unelmista kuitenkin: niiden voimistamisesta ja toteuttamisesta.

Tein ennen kesää sekä mielessäni että paperille listoja kaikista niistä asioista, joita haluan tehdä, kun vihdoin voin päästää irti kaikista ulkoisista opintopaineista ja -velvoitteista. Ja jos vaikka niitä velvoitteita nyt ilmaantuisi, jätän ne kylmästi huomioimatta. Niiden aika ei ole nyt. Puskin keväällä hullun lailla viimeisetkin pakolliset aineopinnot läpi ja raavin proseminaarini kasaan sen tiedon voimalla, että sen jälkeen koettaa kauan odotettu tauko.

Haaveilen kesällä ja tulevana vuotena olevan aikaa erityisesti:
- haahuilulle
- piirtämiselle, kirjoittamiselle, maalaamiselle, valokuvaamiselle; maailman havainnoimiselle ja ihmettelylle
- uusien pelien opettelulle ja seurapelitaitojen verestämiselle
- päivittäiselle liikunnalle, itsestäni huolehtimiseen, hengähtämiseen
- hetkeen tarttumiseen
- nurmikolla makaamiseen
- kasvitarhan perustamiseen, omien salaattien kasvattamiseen
- tanssien opettelemiseen, vapaaseen liikkumiseen
- ja kaikelle muullekin, mihin ikinä keksin haluta tarttua.

Vaikka olen ollut hieman huolissani, ehdinkö tehdä sittenkään kesäkuussa kaikkea mitä mieli halajaisi, olen tähän mennessä silti ehtinyt:
- heittää talviturkkini aikaisemmin kuin ikinä (7.5.)
- oppia pelaamaan biljardia (siihen todella meni 23 vuotta ennen kuin ikinä koskinkaan biljardikeppiin...)
- perustaa kasvitarhan
- liikkua joka päivä silloin kun siltä tuntuu
- nauttia auringosta ja vauhtihurmasta, pienistä mukavista kesäretkistä
- syödä mansikoita.

On listaa jonkin verran. Tärkeintä on ehkä unohtaa paineet ensimmäisen listan toteuttamisesta ja keskittyä siihen, mitä voin jälkimmäiseen lukea.

Olen kuin varsa kesälaitumella. Säntäilen päättömästi hetkestä toiseen. Välillä on ihan muistutettava itselleen:

Tässä on hieno hetki käsillä.

Nauti siitä
sen hetken
kun voit.