"Olihan kaverilla ideologia, mutta niin oli Ku Klux Klanillakin." Keskustelimme mökkilaiturilla kaverin kanssa Che Guevarasta. Aihe nousi esille kirpputorilta eurolla ostamastani yöpaidasta, joka kantoi Ernesto "Che" Guevaran kuvaa.
Che-paidathan ovat tuttuja ns. erilaisten, usein vasemmistoradikaalien, nuorten vaatetuksesta, vaikka kuvaan liittyvän ideologian sanoma on haihtumassa. Yhä harvempi Che-paidan päälleen pukeva nuori on sen kummemmin perehtynyt paitaansa painetun miehen sanomaan tai miettinyt mitä paidan ikoni kantajalle itselleen merkitsee. Harvemmalle tuskin enää paljon siistiä grafiikkaa enempää.
Vaihtoehtonuorille Che on sankari, toisille kuitenkin jopa Hitleriin verrattavissa oleva kylmäverinen murhaaja. Che itse kuoli Boliviassa maan armeijan teloittamana oltuaan vielä sitä ennen tiettävästi Yhdysvaltain keskustiedustelupalvelun CIA:n tappolistalla.
Tämän enempää en osaa Chen poliittisista ja sissikapinnallisvaiheista parin elämänkerrallisen elokuvan ja satunnaisten tietokirjan/Wikipedian artikkelien lukemisen perusteella kertoa.
Mieluummin kuin kolmansien osapuolten dokumentoimaa seikkaperäistä historiaa luen itse historiantekijöiden ajatuksia heidän omien kokemustensa, mieluiten oman kynänsä kautta. Näin minulle jää parempi tulkintavara ja henkilökohtainen kosketus aiheeseen, mieluiten henkilöön itseensä.
Che on siitä kiitollinen tutkimusaihe, että hän jätti jälkeensä paljon itse tuotettua kirjallista aineistoa.
Minulla on ollut parin viikon ajan luvun alla molemmat Guevaran nuoruusajan matkapäiväkirjoista koostetut kirjat, Moottoripyöräpäiväkirja ja Tien päällä taas (Otra vez).
Olen lukenut nuoren Ernesto Guevaran muistiinpanoja yrittämättä vielä muodostaa mielipidettä siihen, minkälaisen kohtalon hän lopulta itselleen loi.
Muistiinpanoja Chestä ennen vallankumousta
Nuoren Chen päiväkirjamerkinnöistä ja kirjeistä välittyy kuva analyyttisesta ja oikeudentuntoisesta nuoresta miehestä, jolle on kehittymässä syvempi käsitys Amerikan mantereen sosiaalisesta ja poliittisesta tilanteesta. Muistiinpanojen kirjoittamisen aikoihin lääketiedettä opiskeleva nuori Ernesto ei tiennyt vielä pan-amerikkalaiseen vallankumoukseen sidottua kohtaloaan, mutta hänellä alkoi matkojensa loppuvaiheilla muodostua siitä selvä aavistus.
Che kirjoittaa äidilleen toiselta Etelä-Amerikan kiertueeltaan, muutamia vuosia ennen kuin hänestä tulee merkittävä etelä-amerikkalainen vallankumousjohtaja:
- - on vaikea kuvitella, miten antropologia voisi olla ainoa työni kypsässä iässä. Tuntuu jotenkin paradoksaaliselta, että elämäni päämäärä olisi tutkia sitä, mikä on auttamatta kuollut.
Kahdesta asiasta olen nimittäin varma: ensinnäkin, jos saavutan aidosti luovan vaiheen joskus 35 ikävuoden tienoilla, aion keskittyä, ainakin pääasiallisesti, ydinfysiikkaan, genetiikkaan tai johonkin vastaavaan, jossa yhdistyvät kaikki kiinnostavimmat tuntemani alat; toiseksi, Amerikka tulee olemaan seikkailujeni näyttämö paljon merkittävämmällä tavalla kuin olisin uskonut: uskon todella alkaneeni ymmärtää sitä ja tunnen olevani siten amerikkalainen, että luonteenomaiset piirteeni eroavat kaikista muista maapallon kansoista.
Kappaleen lopuksi Ernesto huomauttaa: "Aion tietenkin myös vierailla kaikkialla muualla maailmassa." Niin Aasia kuin Eurooppa ja Pohjois-Amerikkakin näyttävät kiinnostaneen antropologiasta kiinnostunutta nuorta Guevaraa. Toisessa kirjeessä äidilleen hän kirjoittaa havaitsemistaan yhtäläisyyksistä varhaisten etelä-amerikkalaisten ja aasialaisten välillä: " - - vakuutuin viimein siitä, mitä amerikkalaisuuttani en ole halunnut uskoa todeksi: esi-isämme ovat aasialaisia (kerro isälle, että he tulevat pian vaatimaan isänvaltaansa). [Guevara viljeli kirjoituksissaan myös huumoria.] Siellä on korkokuvia, joissa esiintyy selvästi itse Buddha omassa persoonassaan, kaikki piirteet viittaavat siihen, ne ovat tismalleen samanlaisia kuin muinaisissa hindustanilaissivilisaatioissa." Päiväkirjassaan Guevara kuvailee yhtäläisyyksiä yksityiskohtaisemmin (Tien päällä taas, s. 106).
Nämä olivat ensimmäiset asiat, jotka herättivät mielenkiintoni nuoren Guevaran muistiinpanoissa. Chen analyyttiset havainnot ja monipuoliset kiinnostuksenkohteet vakuuttavat minut nuoren vapaustaistelijan älykkyydestä ja humaaniudesta. Taistelihan hän loppujen lopuksi ainoastaan kansansa (maiden rajat ylittävän "Etelä-Amerikan kansan") vapaudesta ja oikeuksista. Chen taistelutapojen oikeutus sen sijaan on tunnetusti kiistelyn alla.
Kuinka päiväkirjaa luetaan
Luen Chen aikaisia päiväkirjoja tutkimusmatkana erään ihmisen ja vapaustaistelijan kehitykseen. En usko siihen, että kenenkään päiväkirjoja voi lukea irrallaan niiden aikakontekstista. Ihmisten ajatukset muuttuvat vuosien varrella, ja jos oletamme voivamme päätellä 24-vuotiaan Chen kirjoituksista, mitkä näkemykset häntä 39-vuotiaana ajoivat, teemme analogisen päättelyn virheen.
Mikä on nähtävissä, on juuri edellä mainitsemani kehitys; mikä on täysin verrattavissa siihen, että tekin tällä hetkellä luette minun keskeneräistä mielipiteen hahmotusprosessiani.
Jatkan Chen henkilöhahmoon tutustumista omaa tahtiani ja jatkan juttua, jos siltä jossain vaiheessa tuntuu. Olen toisessa matkapäiväkirjassa siinä vaiheessa, jossa Chen ajatusmaailmassa näyttää tapahtuvan merkittäviä muutoksia radikaalimman vapaustaistelun suuntaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti