Rahantarpeen minimoiminen

Kirjoitin eilen siitä, kuinka onnellisuuden salaisuus on vapaus, ja kuinka vapaus on asennekysymys: elämänvalintoja ja päätöksiä.

Lupasin valottaa omia askeleitani vapauteen. Aloitan käytännönläheisimmästä aiheesta, jota voisi kutsua taloudelliseksi itsenäisyydeksi tai riippumattomuudeksi. Kyse on oikeastaan varsin yksinkertaisesta asiasta.

Tärkein askel on irtautua kulutusyhteiskunnasta, jossa kuviteltu onni saavutetaan materian ja mammonan haalimisella ja statuksen pönkittämisellä ulkoisilla merkeillä.

Minun käytännölliset neuvoni ovat:
- minimoi rahantarve
- elä vaatimattomammin
- panosta laatuun, älä määrään; laatuun on varaa, kun karsii määrästä.

Vaatimattomuus on hyve

Kun peruselintaso on kerran saavutettu (tarpeelliset huonekalut, käyttöesineet ja vaatevarasto hankittu), elämisen kustannukset koostuvat lähinnä asumiskuluista (vuokra, vesi, sähkö, internet-yhteys yms.), ruoasta ja päivittäistavaroista (esim. kosmetiikka, siivoustarvikkeet, vessapaperi). Olen elänyt pitkiä kausia niin, että jokaista yli viiden euron hintaista yksittäisostosta on täytynyt pysähtyä harkitsemaan tarkoin. Yli 20 euron ostokset vievät monesti puolet viikkobudjetistani, tiukimpina aikoina 20 euroa on ollut koko viikkobudjettini. Etenkään jälkimmäisessä rahatilanteessa ei paljon ylimääräistä ostella.

Luonnonmukaisuus ja ympäristöystävällisyys säästää luontoa - ja pidemmän päälle myös kukkaroa

Vaikka elän hyvin säästeliäästi, viimeinen asia josta tingin on ruoka ja sen laatu. Hyvää ja terveellistä ruokaa saa onneksi myös halvalla. Säästeliään on hyvä oppia sesonkiruokailun taito.

Suosittelen itse kasvispainotteista ruokavaliota niin edullisuutensa kuin terveellisyytensäkin puolesta. Toiset tykkäävät korostaa myös kasvisruokavalion ekologisuutta ja eettisyyttä. Omat positiivisimmat kokemukseni kasvisruokavaliosta liittyvät siihen, että jättämällä lihan, maidon, viljat (ja soijatuotteet) minimiin voin paljon paremmin. Väitän, ettei hikikään haise enää yhtä pahalta eikä tukka rasvoitu niin nopeasti. Lisäksi kasvisruokavalio on - yhdessä meikkivoiteen ja puuterin päivittäisestä käytöstä luopumisen kanssa - auttanut pitämään ihoni puhtaana ja tasaisena.

Kyllä, nämä ovat häpeällisen itsekeskeisiä syitä kasvisruokavalion ja luonnonmukaisten tuotteiden suosimiseen, paljon enemmän karmapisteitä saisi varmasti eettisillä ja ekologisilla perusteilla. Ajattelen itse kuitenkin, että se, mikä on hyväksi luonnolle, on loppujen lopuksi hyväksi myös minulle. Ympäristöstä huolehtiminen on pitkäkatseinen satsaus tulevaisuuteen, siinä missä terveelliset elämäntavat tässä hetkessä ovat turhien (ennaltaehkäistävien) lääkärikulujen ennakolta minimoimista.

Vähemmän on enemmän, myös meikkipussissa

Terveyttä hehkuva iho ja, vielä tärkeämmin, terve itsetunto vähentävät tarvetta käyttää kaikenlaisia kosmeettisia peiteaineita. Luonnollisuus on paitsi kaunista, myös monella tavalla elämää helpottava valinta myös ihonhoidon suhteen. Kun ihoaan ei ensinnäkään peitä (ja rasita) kaikenlaisilla turhilla mömmöillä, on iltapesukin paljon vaivattomampaa, suorastaan huoletonta.

Ainoat tällä hetkellä viikoittain käytössä olevat meikit voin luetella kahdella ranskalaisella viivalla:
- ripsiväri (Dr. Hauschka, Volume)
- tummanruskea kajalkynä (Dr. Hauschka), jota käytän sekä kulma- että rajauskynänä

Myös meikkipussin sisällössä panostan siis määrän sijasta laatuun ja luonnonmukaisuuteen, niin pysyy iho jatkossakin mahdollisimman terveen ja elinvoimaisen näköisenä. Juhlallisempia hetkiä varten saatan käyttää vähän enemmän meikkiä. Perusteellisemman meikin teen n. 1-2 kertaa kuukaudessa vuodenajasta riippuen. Kesällä meikkaan vieläkin harvemmin.

Yleisrasvana käytän monikäyttöistä neitsytkookosöljyä, jota käytän itse asiassa myös hiuslatvojen kosteutukseen. Hiustenhoitoaineen käyttöä olen vähentänyt vuoden mittaan pikku hiljaa niin, etten ole tainnut puoleen vuoteen käyttää kaupallisia hoitoaineita laisinkaan. Kookosöljy toimii hiuksiini paremmin kuin hyvin. Muitakin vaihtoehtoja löytyy kauppojen kemikaaliosastojen välttämiseksi, esim. Välimeren maissa taitaa oliiviöljy olla lähes yhtä monikäyttöinen luonnontuote kuin niin kovin hehkuttamani kookosöljy.

Meneekö jo liian hippimeiningiksi, jos paljastan vähentäneeni myös shampoon kulutusta (shampoo)pesukerroilla ja käyttömäärillä? Totuttelemisvaiheen jälkeen hiuspohja tuntuu sopeutuvan pienempiin shampoomääriin ja pelkkä vesipesu alkaa riittää suhteellisen pitkiksikin ajanjaksoiksi.

Entä kauhistutteko ihan, jos vielä paljastan, etten ole useampaan kuukauteen käyttänyt teollisia deodoranttejakaan? Kaupan deodorantit olen vaihtanut täysin... kookosöljyn(!) käyttöön. Kookosöljyn teho deodoranttina perustuu sen antibakteerisiin ominaisuuksiin. (Ja kookosöljyn muista ominaisuuksista voi lukea esim. kookosravinto.com-sivustolta.)

Olkoon hippimeininkiä, mutta kun se toimii, en valita yhtään. :) Näitä kokeiluja on sen verran pitkältä ajalta (vuosi, kaksi), että voin vakuuttaa kemikaalittomamman elämän toimivan siinä missä "kemikaalinenkin".

Älä shoppaile, edes kirpputoreilla

Silloin kun rahaa ei yksinkertaisesti ole yhtään ylimääräistä, turhasta kuluttamisesta pidättäytyminen on naurettavan helppoa. Kun ei ole varaa ostaa, eipä hirveästi tee mieli kiusoitella itseään kiertämällä ostoskeskuksia tai kirpputoreja, aivan turhaan. Tilanne ei ole yhtään sietämätön, jos perusasiat ovat hoidossa ja sattuu ennestään omistamaan monipuolisen ja muuntuvan vaatevaraston.

Vaatteiden yhdistelyn innovatiivisuus pelastaa ostolakossakin olevan muotikesän/-talven/-syksyn tai -kevään.

Spotifyn kaltaiset nettipalvelut taas mahdollistavat musiikkivirtausten perässä pysymisen - vaikken millään muotoa tahdo kannustaa ihmisiä luopumaan musiikkiäänitteiden ostamisestakaan (ja näin artistien tukemisesta), mikäli heillä siihen on oikeasti varaa.

Muita shoppailuhimoja tai -tarpeita en itsessäni sitten oikeastaan tunnistakaan.

Ostosreissuilta säästetyn ajan voikin sitten käyttää johonkin paljon mielekkäämpään hommaan, kuten esimerkiksi opiskeluun, lukemiseen, blogitekstien kirjoittamiseen tai vaikka lenkillä käymiseen (jotta mahtuisit edelleen niihin lukioajalta säästyneisiin farkkuihin esimerkiksi...).

--

Parhaimmillaan vaatimaton elämäntapa siis säästää rahaa ja luo aikaa aidommille nautinnoille. Enhän minä ole kukaan arvostelemaan kenenkään nautintojen aitoutta, mutta ymmärrätte ehkä paremmin mitä haen tuolla ilmaisulla takaa, kun tutustutte elämäntapalaiskuri-Hodgkinsonin ajatuksiin todellisista nautinnoista.