Tku-Lohja 13.6.2010
Lähtö Turusta: vaikea. En haluaisi lähteä. Lohjalle ainakaan.M. jätti minut hörppimään kahvini Aurajoen varteen hieman yhden jälkeen. Sitä ennen söimme jäätelöt ja sanoimme adios.
Kiertelin kaupungilla, ja päätin, että vanhempien luo on saatava espressopannu, vaikka se onkin rahatilanteeseeni nähden täysi turhake - en vain selviä siellä ilman edes kunnon kahvia tarvittaessa (eli usein) - joten kävin Stockalla ostamassa pannun. Ja jauhettua kahvia saman tien. (Kiitos sunnuntaiaukiolot!)
Viime reilireissulla otin tavakseni selvittää kunkin maan ja kaupungin kahvilataso. Espressot, cappuccinot, macchiatot... (Totta puhuen join lähinnä ensin mainittuja (espresso, café noir, café solo etc.) ja cappuccinoja vain satunnaisesti.) Kahvinjuonti on viime aikoina jäänyt tarkoituksella hyvin satunnaiseksi paheeksi. Ajattelin nyt kuitenkin elvyttää tavan, sillä olen huomannut hyvän, vahvan kahvin tyydyttävän kulinarismin tarpeeni ja lievittävän (ahem) stressinapostelua. Toivon, että espressolla selvitään tämän kuukauden loppuun, ja Espanjassa tulee kahvikuppia kallistettua luultavasti pelkästä kahvittelun ilosta - ja siksi, että se nyt vain kuuluu matkailuun.
Notkuin kaupungilla vielä hetken. Hain S:n luota loput tavarat, ja tarkistin bussiaikataulut netistä. Lähdin palauttamaan kirjastoon viimeisetkin kirjat: Barcelonan-oppaita, Paholaisen ja neiti Prymin. Jäin lukusaliin selailemaan maakuntalehtiä. Tunsin suurta mielihyvää siitä, että minulla oli aikaa lukea ja syventyä. Kyllästyttyäni kävin syömässä salaatin. Stockmannin kassissa kolmen kupin espressopannu. Ajattelin puoliksi häpeillen, kuinka ärsyttävän boheemeja piirteitä täytän.
--
Muuten: Lohja todellakin ahdistaa, vanhempien luona asuminen vielä enemmän. Olen kiitollinen siitä ajasta, mitä minulla on, mutta eivät sen vuoksi tehdyt uhraukset (oma tila ja rauha) helppoja uhrauksia ole.
Toisaalta pohdin myös, onko minulla varaa valittaa, ehkä olen kuitenkin etuoikeutettu. Ehkei tällaista elämää ole tehty kaikille, ehkä kaikki eivät voi vain repäistä, heittäytyä tuntemattomaan. Teen päätöksiä, joita vastuullisempi ihminen kauhistuisi. Koska minusta tuli näin huoleton? Olenko edesvastuuton? Kostautuvatko valintani vielä tulevaisuudessa?
Toki olen pohtinut mahdollisia uhkatilanteita myös etukäteen, mutten vain jaksa murehtia. Vieläkään. Paitsi vähän. Toisaalta luotto siihen, että kaikki kyllä järjestyy, on kova. Olen tehnyt aiemminkin ns. järjettömiä ratkaisuja (jotka ovat johtaneet toisaalta rankkoihin aikoihin), mutten ole tähän päivään katunut niistä mitään.
Ehkä sitä ei näin nuorena ole väliä, kuinka asiat järjestyvät. Ehkä mitä vanhemmaksi elää, sitä enemmän kortteja rupeaa olemaan pelattuna ja sitä enemmän rupeaa myös pelkäämään? Tai ehkä sitä muuttuu vain mukavuudenhaluisemmaksi? Rupeaa pelkäämään kaiken saavutetun menettämistä?
Olen elänyt yhden kesän ilman huonekaluja (mm. sänkyä). Tämän kesän elän ilman asuntoa. Materiasta pystyn luopumaan, mutta tiukkaa tekee oman tilan ja oman arjen suhteen...
Minusta kuulostaa että olet vapaa ja elät. Ei välivuosi ole vastuuttomuutta tai hulluutta. Olet niin oikealla tiellä, lukemani perusteella. Jatka vain! :)
VastaaPoistaEi välivuoden pitäminen minustakaan tosiaan vastuuttomuutta ole - minulla on "suuria suunnitelmia" ;) - mutta ehkä ne keinot, jolla pistin homman toteutukseen... Niistä keinoista ei nyt kuitenkaan tässä enempää. ;)
VastaaPoistaTärkeintä lienee loppupeleissä... matka! Sanan monessa merkityksessä.
(Kiva muuten, että olet löytänyt tämänkin blogin, Pellon pientareella! Ilahduttaa nähdä tuttuja vierailijoita ja kommentoijia. :))
Eoo, vitsi että tulin uteliaaksi! Toivottavasti kerrot jossain vaiheessa suunnitelmistasi? Uusi opintoala? Firma, terveysjuttuja? :) Matka on tärkein. Ja kiitos, kiva kuulla, pidän blogeistasi (tosin niitä voisi olla vain yksi...? :).
VastaaPoistaKyllä minä varmasti kerron vähintään rivien välistä. Sanotaan nyt, että pikkuaskelin tavoittelen sitä mitä luulisin haluavani tehdä. :D
VastaaPoistaOlisi ehkä asioistani kiinnostuneille kätevämpää, jos kaikki olisi yhden osoitteen alla, mutta eri blogit merkitsevät minulle hieman eri asioita. :) Tämä taisi muuttua nyt pääblogiksi, jonne muita mahdollisesti kiinnostavat jutut päätyvät.
Turusta Lohjalle, Barcelona mielessä... Ei ole Lohjalla paljon mahdollisuuksia säväyttää, noiden kahden välissä=)
VastaaPoistaPahoilainen ja neiti Prym - on muuten Coelho suosikkini. Noissa vanhemmissa on sellaista yksinkertaisuutta, jonka hän on jostain syystä hukannut uusimmissaan...