Huolettomat lähtötunnelmat

Kiitos ensimmäisistä lukijapalautteista Pellon pientareelle ja urbaanille orangille! Lisää kaivataan ennen kuin palaan puimaan satoa, joten hop, hop, sieltä muutkin omia ajatuksia kehiin. :) Kertokaa nyt edes, onko jokin tietty blogaus on aiheuttanut erityisen positiivisia viboja tai herättänyt muuten mielenkiintoa - tai jos jokin juttu oli teidän mielestänne jotenkin erityisen 'leim'!

--

Counting down: 3, 2, 1, ... s l o w show

Barcelonaan on enää kolme päivää. Olen ruvennut siihen pikkuhiljaa heräilemään - hieman myöhään! Matkan lähestyminen on joka tapauksessa pannut vähän enemmän vipinää asioiden hoitamiseen, niin kuin matkatavaroiden suunnittelemiseen ja pakkaamiseen ja sen sellaiseen...

Tein mukaan otettavista tavaroista listan kyllä aikoja sitten mm. edellisen reppureissun kokemusten pohjalta ja sen perusteella mitä nyt tällä reissulla on ajatellut tarvitsevansa. Muuten kaikki suunnitelmat ovat osittain majoituksenkin osalta täysin auki, puhumattakaan siitä, mitä siellä Espanjassa - erityisesti Barcelonassa - aiotaan tehdä.




Matkalla kuuluu kirjoittaa postikortteja
ja ennen kaikkea lukea laatukirjallisuutta.
(Terminin rautatieasemalla Roomassa, 2008.)

Edellisellä Euroopan reissulla oli niin kätevää, että matkakumppanina oli eri maiden kulttuureista ja historiasta kiinnostunut kaveri, jolle saattoi jättää suurimman osan matkan yksityiskohtaisemmasta (ts. kaupunkikohtaisesta) suunnittelusta. Tällä kertaa matkan suunnittelu on käytännössä minun harteillani, vaikka ensimmäisen viikon vietänkin perheen kanssa.

"Suunnittele sinä, kun sinun ideasikin oli!" tokaisi äiti huolettomasti eikä näytä matkan suhteen eväänsä liikuttaneenkaan lennon- ja hotellivarausten tekemisen jälkeen. Enkä ole kyllä minäkään, kun olen ollut niin "kiireinen omien asioiden kanssa" (ts. haahuillut omissa maailmoissani), ettei tuota matkaa ole juuri etukäteen ehtinyt miettimään.

Minulle kun matkustaminen merkitsee parhaimmillaan aikaa omalle itselle, ei niinkään nähtävyyksien perässä minuuttiaikataulussa juoksemista. Entä mitäkö tarkoitan, kun sanon nimenomaan "omalle itselle"? Sitä, että ajatukset saavat vaeltaa ajan ja paikkojen vilistäessä ohi, saan ihmetellä ja kuulostella rauhassa eikä minun tarvitse miettiä mitään muuta aikaa tai paikkaa kuin missä juuri sillä hetkellä olen. Vaihtuvat paikat ja maisemat tuovat myös uusia ulottuvuuksia ajatteluun ja omaan suhteeseen maailmaan ja muihin ihmisiin.



Matkalla kuuluisi olla aikaa jäädä ihastelemaan kaikenlaisia sorsia.
(Praha, 2008.)
Kulkurin elämä opettaa elämästä kaiken olennaisen. Tärkeintä ei ole ruokakaan [viitaten ruokavalioon, jota pyrin omassa taloudessa noudattamaan], vaan henki. Tuskin maltan odottaa, että pääsen täältä pois - matkalle. Kaipaan pitkiä päiviä ilman lepoa, loputtomia sadepäiviä, pysähtyneisyyttä. (15.6.2010)

Vaikken miellä itseäni kulkuriksi, nautin paikasta toiseen matkustamisesta suunnattomasti. Olen tottunut hiljentymään, tarkkailemaan ja sopeutumaan - sekä luomaan oman tilani.

Pitkät matkat auttavat pääsemään juuri sopivan rauhalliseen mielentilaan, jota itse asiassa koko välivuodeltani toivon: jotain rauhaa edes jossain välissä. Mieluummin liian vähän tekemistä kuin täyteen ahdettuja kalentereita.

Ikävämpi piirre, kun tulisi suunnitella matkaa muidenkin kuin itsensä kannalta. Nyt näyttää siltä, että matka alkaa suht ex tempore - mikä sopii minulle, mutta saattaa aiheuttaa enemmän harmaita hiuksia täydelliseen suunnitelmallisuuteen nojaavalle isälleni. Propsit vanhemmille tyttärensä käsiin luottamasta matkasta to be a horrendous fiasco!