Otteita kirjoista: Galápagos (Vonnegut, 1985)

Aivan lähiaikoina ei välttämättä ole tulossa mitään kovin omaperäistä (ellen saa jostain yhtäkkistä öillistä innostuksenpuuskaa kirjoittaa puhtaaksi luonnostellut jutut), sillä päivät keskityn olemaan tunnollinen opiskelija pol. historian kirjojen parissa.

Mutta: minun on pakko tässä välissä palauttaa huomionne loistavaan kirjailijaan, "amerikkalaisen kirjallisuuden kauhukakaraan" (luin jostain hänen tulleen näinkin kuvailluksi), Kurt Vonnegutiin, jonka klassikon pariin hiljan lupasin palaavani.

Koska olen sanojeni mittainen nainen (ainakin tässä aspektissa), Galápagoshan lähti saman tien uusintakierrokselle! Ja aivan uusin silminhän minä sitä todellakin luen.

Seuraavassa muutamia tarkoin valittuja otteita kirjan alkumetreiltä.

Galápagos siis kertoo ihmiskunnan apokalyptisesta käänteestä vuonna 1986, joka johtaa mielenkiintoiseen darwinilaiseen evoluutioon, jota tarkastellaan miljoona vuotta edellä olevasta tulevaisuudesta käsin - jossa tuskin tosin olisi ketään, kuka olisi tarinasta mitään ymmärtänyt.

Ja mikäli siis musta älykköhuumori yhtään kutkuttaa mielihyvähermoja, voin todellakin suositella lukemaan Galápagoksen aivan kokonaisuudessaan. Tai vaikkei älykköhuumorikaan oikein uppoisi, on se vaan sanasen säiläinen mies kirjailijana ollut. Tuo Vonnegut. ♥

--

"Asian laita oli kuitenkin tämä. Kun James Wait tuli kaupunkiin, maailmanlaajuinen talouskriisi, ihmisten mielipiteiden äkillinen muutos siihen nähden, mikä oli osakkeiden ja obligaatioiden ja kiinnelainojen ja niin poispäin arvo, paperinpalasten siis, oli tuhonnut matkailuelinkeinon sekä Ecuadorilla että oikeastaan kaikkialla."

--

"Ecuadorhan oli, kuten Galápagossaaretkin, enimmäkseen laavaa ja tuhkaa eikä se voinut ryhtyä ruokkimaan yhdeksää miljoonaa asukastaan. Se meni vararikkoon eikä voinut enää ostaa ruokaa toisista maista, joissa oli runsas ruokamultakerros, joten Guayaquilin satamassa ei ollut liikennettä ja ihmiset alkoivat kuolla nälkään."

--

"Myös naapurivaltiot Peru ja Kolumbia olivat konkurssissa. - - Meksiko ja Chile ja Brasilia ja Argentiina olivat niin ikään konkurssissa - samoin Indonesia ja Filippiinit ja Pakistan ja Intia ja Thaimaa ja Italia ja Irlanti ja Belgia ja Turkki. - - Ihmiset, joilla oli myytävissä jotain elämää ylläpitävää, sekä maanmiehet että muukalaiset, kieltäytyivätkin vaihtamasta tavaroitaan rahaan. He ilmoittivat yllättäen ihmisille, joilla ei ollut muuta kuin rahan paperisia vertauskuvia: 'Herätkää idiootit! Mistä te olette saaneet päähänne, että paperi olisi noin arvokasta?'"

--

"Ja tämä nälänhätä johtui pelkästään liikasuurista aivoista kuten Beethovenin yhdeksäs sinfoniakin.

Kaikki oli ihmisten päässä. Ihmiset olivat vain muuttaneet mieltään paperiomaisuuteen nähden, mutta käytännön seuraukset olivat samat kuin jos Luxemburgin kokoinen meteori olisi kääntänyt planeetan radaltaan."

--

Minusta on muuten käsittämättömän hienoa, että suomentaja Jukka Kemppinen (loistava ajattelija, suomentaja ja varmaan vaikka mitä) on päässyt jo synnyinvuonnani käyttämään sanakombinaatiota "maailmanlaajuinen talouskriisi". Ja lisäksi minusta oli ennen kaikkea hienoa huomata, että nimenomaan tohtori Kemppinen sattui olemaan tämän hetken lellikkikirjailijani klassikkoteoksen suomentaja.

Vaikka Ajanjäristys veikin minulta melkein tajun Vonnegutin ajatuksenjuoksua ja -hyppelyä seuratessa, sitä lukiessa kieltämättä tuli myös mieleen, että kirja on saatava lukea myös alkuperäiskielellä; aavistelin suomennoksen taustalla sellaista huikeata englanninkäyttöä, joka kömpelösti välittyi englantia tuntevalle suomenlukijalle niin, että jäi oikein kutkuttamaan...

Galápagosta lukiessa tuskin ollenkaan tulisi mieleenkään, että kirja olisi jollakin toisella kielellä alunperin edes kirjoitettu. Tämä on suomentajan luomaa illuusiota parhaillaan! Kemppinen taitaa tästä lähtien olla ammatillinen idolini. ;)

--

"Sen ajan ihmiskunnan puolustukseksi tämä: yhä useammat ihmiset alkoivat sanoa, että heidän aivonsa olivat vastuuttomat, epäluotettavat, kauhistuttavan vaaralliset, pohjiaan myöten epärealistiset - ettei niistä ollut hitonkaan apua."

"Mary oli myös opettanut, että evoluution tähän mennessä kehittämistä eloonjäämisen apuneuvoista ihmisaivot olivat suurenmoisimmat. Mutta nyt hänen omat isot aivonsa vaativat häntä hakemaan polyetyleenistä valmistetun pukupussin, joka oli jossain hänen punaisen iltapukunsa lähellä kaapissa Guayaquilissa, ja vetämään sen päähänsä niin että aivosolut jäisivät vaille happea."

--

Toisaalta ymmärrän kyllä välillä, miksi ensimmäisellä lukukerralla 5-6 vuotta sitten koin kirjan jotenkin ahdistavaksikin.

Mitä tuumaatte?