Kukaan ei tahdo tulla hylätyksi, kukaan ei tahdo tuntea itseään epätoivotuksi tai rumaksi, kukaan ei tahdo jäädä porukan ulkopuolelle. Kukaan ei tahdo kokea olevansa kelvoton rakastettavaksi. Voimme väittää toista ja löytää lohdun omista maailmoista, joita "muiden ei ole tarkoituskaan ymmärtää". Mutta totuus siinäkin tapauksessa on todennäköisesti se, että olemme aiemman kokemuksen perusteella pettyneet ulkomaailmaan tai suhteeseemme siihen.
Hyväksytyksi tulemisen tarpeeseen perustuu muodin suosittuus ja joukkopaineen tehokkuus, niin kutsuttujen rakkaiden kiristyskin. Lupaukseen siitä, että tietyt ehdot täyttäessään kelpaa joukkoon.
Haemme toisten silmistä hyväksyntää. Katseen vältteleminen voi olla torjuvan tai jopa vihamielisen katseen pelkoa. Muistan tämän, kun kuljen kaduilla, joilla ihmiset harvoin suovat toisilleen silmäystäkään. Harvoin kohtaa avoimen katseen, joka ei olisi piiloutunut jonkin kuoren alle.
Uutinen: et tarvitse suojaavaa panssaria etkä edes toisten hyväksyntää, kun hyväksyt itsesi sisältäpäin. Sinun ei tarvitse pelätä vihamielisiä katseita, kun katsot itse itseäsi lempein silmin. Sinun ei tarvitse suojata itseäsi toisilta, kun olet turvassa itsesi kanssa.
--
Aina ei silti ole helppo muistaa katsoa itseään armollisin silmin. Ei tässä harmaassa, palautteettomassa maailmassa, jossa meitä korkeintaan muistutetaan siitä, kuinka "paha" ihminen "luonnostaan on". Muistuttakaa siis välillä toisianne siitä, kuinka kauniita olette, kuinka me kaikki olemme rakkauden arvoisia - vaikka tekisimme virheitä ja satuttaisimmekin välillä ymmärtämättömillä teoilla toisiamme. Vihainenkin mies ansaitsee myötätuntoa. Vihainen mies se vasta myötätuntoa tarvitsisikin. Katsokaa häntä lempein silmin.
Me kukin toimimme peilinä kullekin kohtaamallemme ihmiselle, meidän käsissämme on palaute, jonka annamme hänelle itsestään. (Näetkö hänet hyvänä vai pahana? Hän saattaa uskoa mitä tahansa päätät sanoa.) Etkö usko tuntemattoman olevan rakkauden arvoinen? Uskotko itsekään olevasi rakkauden arvoinen? Ehkä jonkun pitäisi näyttää rakkautta sinullekin. Rakkaus ei kuitenkaan tule luoksesi odottamalla ja toivomalla, joten aloita prosessi itsestäsi. Vasta sitten voit katsoa muitakin lempein silmin.
Tämä on osa sitä ehtymätöntä voimavaraa, josta eilen täällä puhuin. Se kiertää ihmiseltä toiselle, peilistä peiliin. Näytä toiselle, kuinka kauniina hänet näet. Ehkä näet palautteessa, kuinka kaunis itse olet.
Minulla on maailman suhteen toivo ja toive: Opetellaan näkemään niin itsemme kuin toisemmekin kaunein silmin.
--
Saan itsekin olla kiitollinen kaikille niille ihmisille, jotka ovat nähneet minut kauniina ja rakastamisen arvoisena, vaikka itse en ole sitä aina osannut nähdä. Kiitos heille siitä, että he ovat sen minulle myös osoittaneet. Te autatte minua loistamaan.

Toisille rakkaus arvokkaampaa, kuin toisille ja toisen rakkaus on arvokkaampaa, kuin toisen.. tarkoitan sitä romanttista rakkautta. Siitä toisesta harva on kuullut. T vihainen mies :(
VastaaPoistaTiedän, ettei noissa fiiliksissä varmaan paljon lohduta mitä sanon, mutta juuri sen takia rakkaus on tärkeintä löytää sisältään eikä ulkopuolelta. Se taitaa olla ehkä tärkein asia ihmisen oppia - ollut ainakin minulle. Voimaa vihaiselle miehelle.
VastaaPoistaSisäinen rakkaus luo sisäisen rauhan niin, ettei yksinäisyden, hellyyden, seksin yms seksuaalisen hyväksynnän ja sun muut pikkujutu enää haittaa/menettää merkityksensä, mutta se ei muuta ympäröivän maailman hylkivää vaikutusta mihinkään...
VastaaPoistaSisäinen rakkaus on toki on erittäin tavoittelemisen arvoinen asia, mutta entä jos oikeesti tahtoo noita edellämainittuja asioita?
Eikös nuo kuuluisi olla jokaisen ihmisen perusoikeuksia.. ilmeisesti ei.
Ja kiitti ihan huipusta blogista! :)
VastaaPoistaT: ei oikeesti kovin vihainen mies
Sisäinen rauha on tärkeä asia. Niin, mutta entä jos todella tahtoo niitä toisia? Ei kai kukaan estä ulkoisempiakaan asioita tavoittelemasta...
VastaaPoistaEn osaa sanoa noihin ihmisen perusoikeuksiin, että mitä ne lopulta ovatkaan. Kaikki muu mikä menee itsen ulkopuolelle on aika vähän hallittavissa väkipakolla. Itse koen elämän virtana, jossa on vain jotenkin opittava luovimaan - tyrskyjä päin vai virtauksia mukaillen - kai se on luonne- ja makukysymys. Tällaisia pohdintoja vain.
Ja kiitos viikon piristävimmästä kommentista :)
Ja totta kai toisen ihmisen osoittama hellyys on tärkeää ihmiselle. Uskon, että kelle tahansa.
VastaaPoistaOsittain sitähän tämäkin postaus käsitteli: että uskallettaisiinpa olla toisillemme vähän lempeämpiä.
♥