Vaikka palaisi reilun vuoden jälkeen kaupunkiin, jossa on sentään asunut elämästään yli viisi vuotta, ei kuvittelisi paikkojen ehtineen muuttua niinkään paljon. Okei, jonkin verran on uusia paikkoja ja joidenkin vanhojen paikkojen kävijäkunta saattaa elää vivahteittain toisiin suuntiin, mutta perusjutut ovat samoja. Sinähän tunnet nämä kulmat - kuin omat taskusi. Niinkö todella?
Uusi alku on aina mahdollisuus uusien aarteiden löytämiseen. Uteliaisuus auttaa ja asioiden suora utelu.
Juuri sillä tavalla sain kuulla Turussa jo vuosikymmenen elävää ravintoa tarjonneesta kasvisravintola Eliksiiristä. Vihreitä voimajuomia, tyrnimehua, koivunmahlaa ja tuorepuuroja on ollut kaupungissa tarjolla siis vaikka kuinka kauan. Kukaan ei täällä vain puhu sellaisista. Wanha juttu. Käyvätköhän täällä nuoretkin? Yhden nuoren parin näin kävelevän sisään ja yhden kunnon hippihenkisen tytönkin. Mutta miksei minun kaveripiiriini ollut sana kiirinyt? Korjaan nyt asian. Tehkää löytöretki tekin.
Salaattibaari on ylellinen, lounaalla on tarjolla myös keittoa ja lämmintä kasvisruokaa. Annokset punnitaan ja maksetaan kilohinnan mukaan. Keittolounas oli halpa (6,50 euroa) ja koivunmahlaa, vihreää energiajuomaa tai tyrnimehua sai kannusta kahdella eurolla/lasi. Houkuttiko ihan pikkuisen? Ihan pikkuisen vaan...
(Huomasin jälkeenpäin myös Turun luomupiirin yhdistyslehden Luonnonmukaisen kirjoittaneen juuri viime numerossaan Eliksiiristä esittelyjutun. Sekin kannattaa tsekata.)
--
--
Vakiintuva arki on leppoisaa, paljon kävelyä, hektistä vaikka samalla hidasta. Päivät vain täyttyvät, minä kuljen... kaupunkienkin välejä. Minulle soitetaan mielenkiintoisista toimituksista (mitä hassuimmilla jutuilla) ja minä otan yhteyttä toimituksiin. Soitetaan muotinäytöksen projektitiimistäkin. Sovitaan uusien tuttavien kanssa kahvitapaamisia ja pinnan alla kuplii kaikkea uutta jännää...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti