Jospa olemmekin kaikki oman elämämme alkemisteja?Unohtaa ei sovi, ettei alkemistin tie ollut lyhyt eikä haasteilta suojattu.
Ehkä juuri Alkemistin tai toisen klassikkojen klassikon, ranskalaisen lentäjän kirjoittaman Pikku-Prinssin takia aavikolla seikkailu Venezuelassa tuntui tammikuussa niin eri maailmasta olevalta kokemukselta, ja silti hyvin tutulta. Haaveilen vielä Saharalla käymisestä, ehkä joskus hamassa tulevaisuudessa.
Matkan tulisi taas kestää ja olla pitkä vaellus. Pikamatkoissa ei mielestäni ole iloa. Kuten ei elämässäkään pikakelauksella elettynä.
Kun elää hetkessä, ehtii kuuntelemaan myös tuulen viestejä.Kirjan alkupuolella oli kohtaus, jossa eräs Mojaven erämaassa asustava shamaanin sukulainen opetti romaanin toiselle päähenkilölle, mitä hän tarkoitti käyttäessään sanoja "toinen mieli". Hän kysyi naiselta, mitä tällä oli mielessä. Nainen kertoi päällimmäisenä olevat ajatuksensa, jotka liittyivät käsillä olevaan hetkeen ja juuri käytyyn keskusteluun, enimmäkseen kysymyksiä.
Shamaani pudisti päätään ja tarkensi: "Mitä ajatuksia sinulla liikkuu mielessä, joita et voi hallita - jotka ovat taustalla koko ajan, halusit tai et?" Nainen kuunteli ajatuksiaan hetken ja tunnisti taustalla soivan jatkuvalla toistolla musiikkikappaleen, jonka oli kuullut edellispäivänä. Se ei lakannut soimasta, nainen tunnisti mielensä näpertelevän sen parissa lakkaamatta, vaikka häntä itseään se ärsyttikin. "Juuri tämä puoli ajatuksistasi on toinen mielesi", shamaani tähdensi.
Toinen mieli on usein se, joka estää meitä nauttimasta käsillä olevasta hetkestä täydestä sydämestä. Siellä voi piillä haikeus tai kaipuu, jota rationaalinen mieli ei saa sammutettua. Epätoivoisesti rakastunut haikailee maailman suurimman ihmeen edessä rakkautensa kohteen perään: "Voi, kunpa hänkin näkisi ja kokisi tämän."
Tämä lienee yleisin tapa huomata "toinen mielensä": siellä on asioita, joita emme voi hallita, pakonomaisia ajatuksia, päähänpinttymiä. Tämä mieli vaeltelee ikään kuin oman tahdonsa mukaan.
--
Ilmiö tunnetaan aivan koulupsykologiankin puolella, ja sitä on yritetty havainnollistaa erilaisilla käsitteillä, muun muassa antamalla 'minälle' erilaisia tasoja sen mukaan, kuinka tietoisia olemme vaikuttimistamme.
Alitajuisempien ajatustemme ja käytösmalliemme sekä niiden taustalla piilevien syiden kohtaaminen ja käsitteleminen auttavat usein pääsemään haitallisista tai häiritsevistä käyttäytymisenpiirteistä eroon. Tähän perustuu mm. erittäin toimivaksi hoitokeinoksi osoittautunut psykoterapia.
Tämä vaatii tietenkin ensin salakavalamman mielemme mantrojen tiedostamista ennen kuin pääsemme korjaamaan sen aiheuttamia haitallisia seuraamuksia.
--
Coelho (tai hänen eri kielille kääntäjänsä) käyttää kirjoissaan harvoin sanaa 'tietoisuus' (sen käytön tarve korvautuu onneksi muulla ilmaisunvapaudella, kiitos siitä hänelle). Silti koen Coelhon johdattavan aivan samoille poluille kuin esimerkiksi oma Tommy Hellstenimme tai muun maailman Tollet ja kumppanit. Toiset painottavat tietä rakkauteen (mm. Coelho ja Hellsten), toiset polkua mielestä (sen rajoista, estoista ja peloista) "vapautumiseen". Polut voivat kietoutua yhteen tai toinen polku voi johtaa toiseen. Ehkä joillekin ne kulkevat erillään.
Kaikesta voi silti oivaltaa ja joskus jopa tunnistaa, että samasta asiasta puhutaan, vaikka puhuttaisiinkin eri kielellä. Mielen käsitteet ovat edelleen abstrakteja ja sanat hämäävät kieleen kiinnittyvän.
Tärkeämpää kuin yksittäiset termit ja jopa ymmärretyksi tuleminen on ehkä kuitenkin oman oivalluksensa tekeminen. Toisinaan oikein valitun kielen puhuminen saattaa auttaa toista ymmärtämään. Joskus sanavalinnat sulkevat portteja. Joskus avomielisyyttä voi edistää omalla positiivisella annillaan. Joskus mikään ei toimi.
Kaikki todella merkitsevä kuitenkin saapuu ulottuville henkilökohtaisen ymmärryksen jälkeen. Kullekin itselleen.
--
--
Mitä kieltä sinä haluat ymmärtää? Mitä polkua kulkea?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti