Kolmas Fifi-blogi on julkaistu: Ciclovían edelläkävijät - jossa kerron teille enemmän Bogotán julkisesta liikenteestä ja pormestari Peñalosan vaatimattomasta unelmasta.
--
Jatkan Fifin blogiposteissa konkreettisemmalla, joskin edelleen kovin sokerikuorrutetulla linjallani, vaikka minulla on koko ajan syventyvä tunne siitä, että jonain päivänä on vakavoiduttava. Sitten kun tiedän tarpeeksi. Olen hautonut mielessäni Kolumbiassa äärimmilleen korostuneita elintasoeroja ja yhä edelleen voimissaan olevaa sisäistä konfliktia, joista saan kyllä jatkuvasti kuulla, mutta joista käytännössä tuskin näen omin silmin vilaustakaan.
Sain heti ensimmäisinä päivinä erittäin hyvän kontaktin. IPO:lle työskentelevät vapaaehtoiset saavat paljon konkreettisemman - ja karumman - kosketuksen Kolumbian todellisuuteen kuin enimmäkseen lastenkoteihin ja kouluihin lähetettävät kulttuurivaihdokkaat. Jälkimmäisessä tapauksessa ei siis sinänsä ole mitään väärää, suurin osa ryhmästämme on muutenkin liian nuoria (suurin osa 19-vuotiaita, koulunsa päättäneitä saksalaisnuoria) kohtaamaan sitä toista todellisuutta silmästä silmään. Kunhan jaksan ihmetellä, mikä onni minulla on vastaan tulevien ihmisten suhteen: oikeita, kriittisiä, Kolumbian vaaroista tietoisia ihmisiä, joiden näkemyksistä ja kokemuksista saan vastapainoa liialliseenkin optimistisuuteen taipuvaiseen haihatteluuni.
On sääli, että aikani täällä Bogotássa on niin lyhyt, vaikka toisaalta todella kaipaankin tästä saastekaupungista jo kipeästi pois. Pikkuhiljaa nimittäin rupeaa tuntumaan siltä, että alan saamaan kosketusta tähän kaupunkiin ja sen eri osiin. Vasta pintaraapaisun verran, mutta minulla on aavistus siitä, millaista olisi oppia tuntemaan Bogotán kaltainen kaupunki, sanotaan vaikka, vielä muutaman intensiivisen arkiviikon kautta...
Katalaanikaveri lähti iltapäivällä matkalle kohti Pohjois-Kolumbiassa sijaitsevaa Sucrea, jonne bussimatka kestää noin parikymmentä tuntia. Vaihto-ohjelman viimeisen espanjantunnin jälkeen liityin hänen seuraansa, ja otimme TransMilenion toiselle puolelle Bogotáa, San Andresiton alueelle, jossa sijaitsee todellinen kauppakeskittymä kaikenlaiselle halvalle tekniikalle, roinalle ja rihkamalle, todennäköisesti paljon halvemmilla hinnoilla kuin mitä näiltä keskeisimmiltä nurkilta saisi. Toisaalta alue vaikutti sellaiselta, etten olisi hevin sinne heti näinä ensimmäisinä päivinä yksin uskaltanut. Totta puhuen en olisi uskaltanut liikkua siellä yksin lainkaan.
Joka tapauksessa lyhyen hintakartoituksen jälkeen pienestä putiikista irtosi mp3-soitin 30 000 pesolla - mikä on karkeasti arvioiden hieman alle 15 euroa. Euroopassa noin 800 euron arvoinen kameraobjektiivi näkyi irtoavan täällä reilulla 500 eurolla.
Harkitsen kamerarungon ostamista täältä, jos siinä nyt jonain päivänä osoittautuu olevan järkeä... En ole varma akkulatureiden yhteensopivuudesta eurooppalaisen sähköverkon kanssa. Ehkä teistä lukijoista joku fiksumpi osaisi neuvoa?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti