Kasvattavia kokemuksia

Vietin sunnuntaina nettikahvilassa kokonaiset kaksi tuntia etsien YouTubesta suomalaisia lauluja, joita voisin tarvittaessa soittaa ihmisille, jotka kysyvät suomalaisen musiikin perään. Haluan antaa Suomesta mahdollisimman monimuotoisen kuvan, niin kuin täällä saan tutustua Kolumbian suureen monimuotoisuuteen.

Välillä minusta tuntuu, etten ole oikein hyvä esimerkki mistään suomalaisesta: en ole kristitty (kasvoin muslimiperheessä) ja olen kaikilta fyysisiltä piirteiltäni tumma. Toki olen pitkä ja jotakuinkin hoikka; mutten syö lihaa ja olen muutenkin omaksunut epätavallisia ruokailutapoja, enkä oikein koskaan tiedä, mitä vastata, kun minulta kysytään lempiruokiani; ihmiset odottavat minun edustavan Suomea ja suomalaisuutta, kun totuus on, että olen ulkoisilta tavoiltani sekoitus kaikkea mahdollista, mitä olen omaksunut eri puolilta maailmaa, ihmisiltä eri kulttuureista. (Ihmisten odotukset ovat aina olleet heikko kohtani. Olen aina jotakin muuta, mitä minusta odotetaan.)

Tämä vaihtovuosi tekee hyvää. Se lähentää minua kotimaani kanssa, joka on Suomi. Muiden kiinnostus kotimaatani kohti ei vain salli välinpitämättömyytä tai tietämättömyyttä. Tässä on käymässä niin, että tutustun tämän vuoden aikana yhtä paljon suomalaiseen kulttuuriin kuin uuteen elinympäristööni. Ihmiset täällä haluavat tutustua "minun" kulttuuriini, ja minä haluan pystyä antamaan heille vastinetta kaikesta siitä, minkä minä saan heiltä. (Eikö se ole vähin mitä voin tehdä?)

Joudun jatkuvasti ottamaan tarkastelun alle kaiken sen, mitä alitajuisesti tiedän maasta, jossa kasvoin - ja huomaan jatkuvasti, miten monet hienot ja upeat asiat ovat aiemmin jääneet minulta niin vähälle huomiolle.
Finlandia-hymniä olen tosin aina osannut arvostaa. On sääli, ettei se ole kansallislaulumme. Kuinka hienoa kuitenkin on luoda muistoja kaukana vieraassa maassa. Milloin olet viimeksi hyräillyt pää toisen muukalaisen sylissä Finlandia-hymniä kello neljältä keskellä yötä kaukana omasta kotimaastasi?

Toisaalta tämä vaihtovuosi teettää edellä mainituista syistä ja muista minuun kohdistetuista odotuksista johtuen paljon työtä. Tällä hetkellä teen SOS-lapsikylässä viikossa kolme täyttä päivää (klo 8-17), mutta olen ehtinyt keräämään yöpöydälleni mittavan pinkan lukemista vaativia kirjoja. Sille oli syynsä, miksi aikoinaan jätin väliin englannin kielen pedagogiset opinnot... Nyt näyttää kuitenkin siltä, että joudun oppimaan kielenopetuksen metodologian täällä käytännön kautta. Mitä kohtalon ivaa. Sain neuvoteltua itselleni aikaa valmistautua Aldanan-kylän aikuisryhmän kielenopettamiseen. Vaikkei minusta koskaan myöhemmässä elämässä opettajaa tulisikaan, voin ottaa tämän(kin) kasvattavana kokemuksena.