Meitä varoitettiin tästä... että tähän saattaisi jäädä koukkuun. Ettet ikinä haluaisi palata tai että yhdestä vuodesta vapaaehtoisena muodostuu toinen, kolmas, neljäs, kunnes ennen kuin huomaatkaan, olet luonut itsellesi kokonaisen uran vapaaehtoisjärjestöjä kiertämällä.
Reilun kuukauden jälkeen olen kyllä varma, että haluan palata. Yksi huonompi juttu: minusta tuntuu, että haluan tätä lisää.
Reilun kuukauden jälkeen rupeaa tuntumaan siltä, että kaikki rupeaa sujumaan - että vuoden päästä puhun vihdoin sujuvaa espanjaa. Espanjan kieli on minulle taisteluvoitto, merkkipaalu. Espanjan haltuunoton jälkeen tuntuu, että minkä tahansa kielen oppiminen on mahdollista. Suomi, ruotsi, englanti ovat tulleet melkeinpä tuosta vain. Saksan kanssa taistelin lukiossa kolme vuotta, selvisin M:n papereilla (en ymmärrä miten), mutten sanoisi vieläkään puhuvani sitä sujuvasti (varsinkaan viiden harjoittelematta vietetyn vuoden jälkeen), hädin tuskin enää ollenkaan. Ja voi sitä yhtä ranskan alkeiskurssia. Ja sitä keskenjäänyttä italian kurssia...
Mutta tämä kokemus täällä, kaikki edistys minkä huomaan itsessäni ja kielitaidossani, kohottaa itseluottamusta uskomattoman paljon - ja mikä vaarallisinta, juuri tätä haluan lisää. Kielitaitoa, kulttuurikokemusta, kielellistä pätevyyttä.
Suunnittelen jo muutaman kuukauden, ehkä puolen vuoden jaksoa Ruotsissa - haluan siinäkin sujuvan puhetaidon, luetunymmärryksen päälle.
Suunnitelmissani on ongelmallista se, etten välttämättä voi sijoittaa näitä jaksoja mihinkään opinto-ohjelmaan - englanninkääntäjä kun olen, harjoittelujakso pitäisi suorittaa englantia puhuvassa maassa. (Valitettavasti tällä hetkellä kiinnostavat muut kielet huomattavasti enemmän...) Toisaalta etsivä keinot löytää, niinhän sitä sanotaan. (Ja pidän itseäni varsin kekseliäänä henkilönä. Arvaamattomana ainakin, luulisin toisten sanovan.)
Olisi myös sääli heittää hukkaan kolme vuotta saksan opintoja, mutten tiedä miten saisin saksanharjoittelun ympättyä suunnitelmiin mukaan. Saksa ei ole kuitenkaan päällimmäisenä kieliohjelmassani mukana, sääli tosiaan. Sääli tosiaan...
Maailmanvaihto järjestää lyhyempiäkin vapaaehtoisjaksoja mm. EVS-ohjelman (European Volunteer Service) kautta, osin EU-rahastonkin tukemana - ja muitakin vaihtoehtoja on... Jätän ajatukset hautumaan, olenhan Etelä-Amerikan kanssa vasta aluillaan!
Ipialesissa ja Bogotássa saattaa palella, mutten voi siltikään todeta muuta kuin: Colombia, me gusta, me encanta!
O dios mío. Kolumbia, minkä minulle teet!
Katsotaan vuoden päästä uudestaan!
Eiköhän kekseliäisyys ole miltei synonyymi arvaamattomuudelle? ;)
VastaaPoistaOnneksi olkoon, Kolumbia!