Pyörällä päästään

En tiedä kuinka hyvin olette aistineet, että minulla on tämän blogin suhteen riitaisia ajatuksia. Jotenkin on tuntunut selkeimmältä johtopäätökseltä se, että viime aikaisessa menossa on jotain, josta minun täytyy irrottaa - se ei ole tuntunut omalta. Olo on ollut kuin naruun sidotulla koiralla, joka juoksee vinhaa vauhtia narun päässä olevaa keppiä ympäri.

Olen viime päivinä etsinyt uusia ulkoisia vaikutteita, sellaisia, jotka tasapainottaisivat minut, ja toisivat tunteen uusien asioiden oivaltamisesta - tai siitä, että tässä maailmassa on muitakin, jotka harhailevat jossain syvemmässä; muita, jotka ehkä näkevät pidemmälle kuin minä siinä sumussa, jonka nyt alustavasti silmilläni erotan. Mikä minulta heihin verrattuna puuttuu on välineet, jolla lähestyä ongelmaa, taskulamppu tai valonheitin (terminologia, teoriat, uudet, syvemmät näkemykset).

Muutan jälleen ympäristöäni haluamaani kehitystä vastaavaksi.

Haluan astua vaihteeksi taas taka-alalle, puhujan roolista tarkkailijaksi. Minulle se on tässä vaiheessa kiitollisempi asema. Kuinka mieli voi säilyä avoimena (viitaten blogin alaotsikkoon), jos sitä pitää koko ajan äänessä? Esittämässä totuuksia (vaikka totuuksia vältän esittämästäkin), tapoja nähdä maailma ensinnäkin mahdollisimman yksinkertaistettuna, mahdollisimman myyvänä. (No, minä en siihen ainakaan pysty, en voi puhua, kun sisällä riitelee yhä ääniä. En kuitenkaan katso näitä ääniä pahalla, kiitän niitä kuuntelemalla ja luotan sillä tavalla löytäväni oikean tien.)

Minulle maailma on kaikkea muuta kuin yksinkertaista tai sanoihin puettavaa. (Silti olen aina toki yrittänyt, ja yritän vastedeskin.)

On kipeää olla jatkuvasti tietoinen kaikista aukoista ymmärryksessään, mutta tämänkin heikon kohtani tiedostamalla voin edes ymmärtää käydä syventämään ymmärrystäni.

Tuntuu hyvältä olla hukassa, se saa minut katsomaan maailmaa entistä tarkkaavammin silmin ja hakeutumaan samankaltaisten etsijöiden seuraan. (Toiset kun saattavat olla pidemmällä.) Viimeisistä saavutetuista matkaetapeista tärkeimpänä aion hyödyntää, tässä hetkessä ja tulevaisuudessa, uudella tavalla löydettyä rohkeuttani kysymällä avoimesti viisaampieni edessä.

Enkä aio lakata kysymästä.

--

Ihmiset tuppaavat toistelemaan aina samoja juttujaan. Monessa blogissa on se huono juttu. Ne ovat hyviä pitämään yllä haluttua fiilistä, mutta harvempi lopulta tarjoaa kehitystä. Siksi ei kannata juuttua pariin vanhaan, aina välillä on hyvä haistella uusia tuulia.

Blogeja, jotka olen hiljan lisännyt aktiivisempaan seurantaan:
- Koiranmutkia
- Zeno
- Landelooks