Ajatuksia yöpöydän laidalta, osa 1 - globalisaatio ja uusi maailma

Face the facts, suuri osa maailmasta on rasisteja ja piilofasisteja. Punaniskoja, republikaaneja, konservatiiveja ja neoliberaaleja, junttiperseitä tai kusi hattuun nousseita kosmopoliitteja. Ehkä itse kuulut johonkin näistä joukoista.

"Qué importa?" kysyn, mua ei kiinnosta sun poliittinen suuntautuneisuus, sun matkustaneisuus tai minkänimisiin jumaliin satut uskomaan - mutta jos sä käännyt ihmisveljeäsi tai -siskoasi vastaan kuin vihollista tai pelottavaa uhkaa; jos nostat itsesi tärkeämmäksi kuin muun maailman tai yhteiskunnan, veikkaan, ettet ole ihminen, jonka kanssa haluan viettää aikaani.

Elämme päivä päivältä globaalistuvampaa aikaa: kulku- ja viestintävälineet ovat tehneet kehityksen väistämättömäksi. (Tiedän hyvin, koska kirjoitin kandidaatintutkielmani englannin kielen globaalistuneesta asemasta nykymaailmassa. Teollinen ja teknologinen kehitys kaikilla aloilla on viemässä kansainvälistymistä vääjäämättömästi eteenpäin, kaikilla elämämme saroilla.) Sekös vasta hurja idea onkin! Joitakin yhä innostaa - mutta yhä useampia tämä kehitys on alkanut enemmänkin pelottaa.

Ei tarvitse varmaankaan kovin paljon teitä seuraavasta vakuutella: tätä kehitystä on jo tässä vaiheessa mahdoton pysäyttää, se etenee useampien voimien ajamana kuin voimme edes kuvitella - aina yksityisten henkilöiden kontakteista maailmanlaajuiseen bisnekseen saakka.

Mikä tässä kehityksessä pelottaa? Se, ettemme pysty hallitsemaan sitä, ja että joudumme väistämättä kohtaamaan "ulkopuolelta" tulevia haasteita, joita emme oikein ymmärrä. Vieraista maista tulevat oudonväriset, oudosti pukeutuvat naiset ja miehet tulevat, eivätkä osaa käyttäytyä niin kuin me muilta ihmisiltä olemme tottuneet odottamaan. Bisnestä tehdään Aasian maihin ja sitä varten täytyy kouluttaa kulttuuritietoisia bisnesmiehiä - Suomessakin on tälle asialle koulutusverkko, olen itse käynyt tämän koulutusohjelman peruskurssit. (Ja todennut ne inhottavan bisnesorientoituneiksi, kun itse olin kiinnostunut lähinnä Aasian pienempien maiden kulttuuri- ja kehityshistoriasta. Koulutusohjelmassa taas keskityttiin lähinnä vain suuriin maihin, Intiaan, Kiinaan ja Japaniin... Ihmekös, että kyllästyin ja sain tarpeekseni.)

Vikaa on kaikissa osapuolissa, emme osaa nähdä yhteistä alkuperäämme, kaikissa maailmankolkissa kytätään ja vahdataan toista - mikä on "toisen" seuraava liike, omasta edusta on pidettävä kiinni. Ihan kuin toisten etu ei voisi olla juurikin myös se oma etu. Vieraanpelko on yhä edelleen valloilla niin monissa mielissä.

Elämää on kieltämättä älyllisesti yhä haastavampaa ymmärtää, niin laajoihin skaaloihin kun sen tänä päivänä saa yltämään: on ymmärrettävä maailmanpolitiikkaa ja maailmantalouttakin (koska ulkomaiden suhteet vaikuttavat myös kotimaan oloihin), lukemattomia eri kulttuureja, ja kuinka monta eri uskontodoktriiniakin on pelkästään kristinuskon, islamin ja buddhisminkin sisällä kehittynyt, tieteestäkin tiedämme jo niin paljon, että uusien davincien syntyminen olisi tänä päivänä sula mahdottomuus. Nykymaailmaa on vain uskomattoman vaikea kokonaisuutena hahmottaa.

Ennen oli helppoa sanoa, mitkä oppikirjat oli luettava, jotta pärjäisit elämässä ja työurallasi. Kiinnostivatko hengelliset tai filosofiset aiheet? Oli vain muutama klassikko, johon tarttua. Mutta katso tarjontaa tänä päivänä: meillä on koko historian kirjallisuus käytettävissä. Mistä ihmeestä aloittaa? Et kuitenkaan ehdi lukemaan kaikkia kirjoja - tai jos ehtisitkin, et ehtisi hyödyntämään oppejasi oikeaan elämään kaikelta neljän seinän sisällä istumiseltasi. Pahinta on, että tarjontakin kasvaa kiihtyvää vauhtia. Uskon, että tämän takia sosiaalinen media ja blogitkin ovat nousseet uskomattoman suosituksi mediaksi: ne toimivat suodattimena sille tiedolle, jonka uskomme haluavamme omaksua.

Yhteiskuntamme on murroksessa, maailmanlaajuisessa kriisissä valtavien (tieto-, raha-, väestö-, kulttuuri- jne. jne.) virtojen edessä. On ihmisiä, jotka eivät osaa uida tässä virrassa, he kokevat sen uhkana, kokevat menettävänsä jotain itsestään, jos portit maailmalle avataan - pelkäävät hukkuvansa.

Ihmiset menettävät vanhoja rakkaita kansalliskulttuurisia identiteettejään, nuoriso kasvaa kulttuurisessa hajaannuksessa - eivät enää jaksa uskoa raamattuihin, koraaneihin ja vanhoihin kirjoituksiin, koska ovat nähneet vaihtoehtoja. Ja kaikkien näiden vaihtoehtojen julistajat väittävät saarnaavansa totuutta. Kuinka tässä hämmentävässä totuuksien sekametelisopassa voi enää uskoa mihinkään?

Olemme tulleet pisteeseen, jossa kulttuuriin perustuvien identiteettien on muunnuttuva. Kokonaisten kulttuurien on muutettava käsitystä itsestään ja suhtautumistaan muihin kulttuureihin.

Mikä on kansainvälisessä todellisuudessa elävän uuden monikulttuurisen, moniarvoisen ja monikansallisen maailman ratkaisu kulttuurien- ja arvomaailmojen välisiin konflikteihin?

Kysyn tätä vielä vakavammin siltä pohjalta, etteivät konfliktit ole vain maidenvälisiä, vaan nimenomaan kansakuntien sisäisiä, yksilöiden välisiä ristiriitoja. Ja loppupeleissä juuri yksilöt näitä maailmanlaajuisia valtapelejä keskenään pelailevat. (Panee miettimään kenen käsiin maasi poliittisen johdon haluat antaa, eikö vain?)

--

Olen hiljattain lukenut hömppää, joka on saanut minut (jälleen) pohtimaan näitä vaikeita ja turhauttavia filosofishenkisiä aiheita. Katsotaan jos pitkän alustuksen jälkeen pääsen toisessa osassa jopa asiaan saakka...