Ja sitten seremoniamestari muistaa hengittää!

Halleluja, and praise the lord! Kehitys kehittyy ja M.E. edistyy aivan ennaltaodottamattomilla saroilla. Toimin puolen vuorokauden varoitusajalla tämän päivän naistenpäivä-foorumin seremoniamestarina! Avauspuheenvuorolla unohdin hengittää ja huomasin joutuvani pienoisen hermostuneisuuden valtaan, mutta loppujen lopuksi, olen aika ylpeä itsestäni. Tein espanjaksi jotain, mitä en ole koskaan tehnyt edes omalla äidinkielelläni. (Hitsi vie, olen tainnut tehdä täällä aika moniakin juttuja espanjan kielellä, mitä en ole suomeksi tainnut... :))

Äiti tykkäsi katsella mun naamaa ja kuulla mun ääntä viime videossa, joten jatketaan ääni-kuva-tallentelemista, kunnes ois kuin puhuisin teille jo livenä. Nämä tunnelmat tulevat ihan streaminä sisimmästä, pitäis vaan oppia puhumaan hiukan vähemmän katkonaisemmin (näin tosin puhun sekä espanjaksi, suomeksi, englanniksi ja ruotsiksikin, ja saksaksikin varmaan jos puhuisin... aika monessa tilanteessa, mut tuntevat tietää: suu käy hieman hitaalla, kun ajatukset laukkaavat jo seuraavissa ajatelmankäänteessä; siksi kai kirjoittaminen on enemmän se mun juttu - vai just liiallisen kirjallisesti hoidetun ajattelun takia oon niin laiska puhuja...?)

Olisi varmaan hyvä ajatus käyttää näiden puhevideoidenkin tallennuksessa kunnollista mikrofonia. Krhm-krhm. Eli nupit kaakkoon!

Sillä välin, kun relailen ja kelailen ennen edellisen postin jatko-osan viimeistelyä, tässä vähän lisää pohdintaa monimutkaistuneesta, jälkiteollisesta maailmasta: Valtiot onnellisuutta etsimässä (Keskisuomalainen 10.3.2011).

--

Tiistaina (naistenpäivänä) tuli muuten katsottua koskettava elokuva kuuluisan somalialaisen huippumallin Waris Dirien elämästä. Olipa muuten sattuma, että ostin Aavikon kukan pokkarina juuri ennen näille matkoille lähtemistä... Lukukokemus jäi kesken, mutta elokuva täydensi lopun. Herkistyin elokuvan lopusta kyyneliin - ei ollut jäljellä mitään sanottavaakaan Dirien YK-yleisön edessä pitämän puheen jälkeen.