Toinen viikko: jännittäviä asioita

Kaksi viikon jännittävintä akronyymia: IPO ja TM
1. International Peace Observatory
2. Museo del Oron Transmilenio-pysäkki

Toinen viikko takana ja voin todeta tuhottoman kalliin matkalipun maksaneen itsensä jo tähän mennessä kokonaan takaisin: kokemuksen rikkauksina ja niinä kaikkina innoittavina ajatuksina, joita kokemukset ovat herättäneet. Jos en tule täältä takaisin yhtään fiksumpana, tiedostavana tai yhteiskuntatietoisempana ihmisenä, saatte luvan haukkua minut pystyyn kaikista hukatuista kasvunpaikoista, sillä tähän mennessä niitä on tullut vastaan enemmän kuin olisin koskaan osannut toivoakaan.

Jos en tähän mennessä olisi jo muutenkin uskonut samanhenkisten ihmisten vetävän toisiaan puoleensa, niin viimeistään näiden viimeisten kuukausien aikana olisin siitä vakuuttunut. Niin uskomattoman hyvä tuuri minulla on ollut kohdalle osuneiden ihmisten suhteen. Kaikki negatiivisuus tuntuu hylkivän minua. Tai ehkä se on ennemminkin sitä, että enää minun ei tarvitse tarttua siihen - en välitä negatiivisten tai muuten luonnehäiriöisten ihmisten seurasta, en hylji, annan olla, olen suopea, kohtelen kaikkia ystävinä, hyvät tyypit tulevat luo; ne, jotka yrittävät saada minusta jotain irti... jotenkin vain kaikkoavat ympäriltä. Tai ainakin tuntuvat kaikkoavan.


Minun ei tarvitse keskittyä kuin ainoastaan hyviin tyyppeihin ympärilläni. Ja niitä tuntuu nykyään riittävän. Virtana tulevat ja menevät, ja luotan päivä päivältä varmemmin siihen, että en ole koskaan yksin, minulla on aina jossain joku hengenheimolainen.

Eniten innoissani olen ollut paitsi poliittisesti valveutuneesta vanhemmasta siskostani ja hänen tuttavapiiristään, erityisesti myös siitä katalaanikaverista, johon tutustuin sattumalta heti ensimmäisenä iltana Bogotássa. Osoittautui, että mies on itsekin tekemässä täällä vapaaehtoisjaksoa: maaliskuuhun saakka kansainvälistä rauhantyötä tukevan IPO:n riveissä. Toisin sanoen hän kiertää ryhmänsä kanssa Kolumbian syrjäseutuja tarkkailemassa ja havannoimassa konfliktitilannetta, tekemässä raportteja, rauhoittamassa läsnäolollaan konfliktitilanteen osapuolia - kansainvälisellä tarkkailulla on painoarvoa. Viimeisin retki tehtiin viime ja tämän viikon aikana Kolumbian ja Venezuelan rajalle. Uskon löytäneeni mainion tietolähteen, ja mielessä muhii ajatus haastattelusta ja pienestä jutusta johonkin vaihtoehtouutisista kiinnostuneeseen mediaan. Jos ei muualle, niin tähän blogiin ihan vain oppiakseni itse häneltä jotain, saadakseni paremman käsityksen Kolumbian todellisuudesta.

Perjantaina taas tapasin sattumalta pari amerikkalaista, joista toinen tarjosi minulle etätöitä amerikkalaisesta käännösfirmasta suomenkielenosaajana. Suomenkielenkääntäjistä on ko. firmassa kuulemma aina pulaa. Sain sähköpostiosoitteen ja kehotuksen ottaa yhteyttä, "jos vain yhtään kiinnostaa". Et todella koskaan voi tietää, keitä matkasi varrelle sattumalta saattaa osua.

Muuten kielitaito tuntuu ottaneen takapakkia, vaikka koko ajan liikun espanjaa puhuvien ihmisten seurassa enkä edelleenkään suostu puhumaan englantia, vaikka sitä vaihtoehtoa tarjottaisiin. Nyt on menossa töks-töks-vaihe. Erityisesti viime aikoina on tullut eteen tilanteita, jolloin en ole pystynyt puhumaan kuin lyhyitä, yksinkertaisia lauseita, enkä niitäkään oikein sujuvasti. Esimerkiksi lauantai-iltana oli hieman vaivaannuttavaa olla älykkäinä pitämieni ihmisten seurassa (IPO:n kansainvälinen jäsenryhmä) kyvytön puhumaan mitään älykkäämpää kuin mitä yksinkertainen kielitaitoni salli. Toisaalta hyvin tuttu tunne muutenkin. Minulle vakuuteltiin, että maassaoloaikaani nähden puhun hyvin. Tiedäpä tuosta, kun itsellä on tunne, että kaikki viime aikoina oppimani on vielä järjestäytymättömänä päässä, yhtenä sekavana soppana.

Suomen kieleni taas on ruostumassa. Ei sillä, ettenkö pystyisi ajan kanssa edelleen esim. kirjoittamaan halutessani oikeaoppista suomea, mutta havaittavissa on tönkköespanjan rakenteiden siirtymistä kielellisiin rakenteisiin. Hyvää teki päästä puhumaan suomea tänään Chíassa asuvan Katariinan kanssa, ihan vain muutamankin tunnin ajan.

Lisää paikallisista seikkailuista*, liikenteestä, salsa-illoista, ruokavaliomuutoksesta ja sen vaikutuksista (joita on havaittavissa), paikallisesta ruoasta ja elämäntavasta jne. jne. myöhemmin - toivottavasti hieman jäsennellymmässä muodossa.

Adios, hasta mañana, tai milloin ikinä löydän seuraavan raon kirjoittaa tänne.

Un beso,

M.E.

--

*) jolloin tulette tietämään myös 'seikkailu'-sanan määritelmän