Mahtavaa huomata, että blogiani luetaan, ja välillä joku uskaltautuu kommentoimaankin! Lukijamäärä näyttää kasvavan tasaisesti, josta voin päätellä, että näillekin jorinoille löytyy jonkinlainen lukijakunta. Kiitän teitä, ystävät ja toverit! :)
Aika kuluu kuin siivillä näinä ensimmäisinä Kolumbian-päivinä. Blogaukset tulevat nyt päiväkirjanomaisesti. Kokeillaan suunnitelmallisuutta myöhemmin. Jossain välissä pitäisi ehtiä kirjoittamaan ensi viikon Fifi-blogikin. (En tiedä milloin, kaikki oma aika ehtii kulua johonkin, kaikenlaisia asioita kelatessa, silloin kun en yritä parantaa haparoivaa espanjaani kielioppia kertaamalla ja sanastoa opiskelemalla...)
--
Kolumbialaisen elämän ensi askeleet
Toinen päivä Bogotássa ja fiilikset - mahtavat. Minulla on maailman paras isäntäperhe. Sain Bogotásta ensimmäiselle vajaalle kuukaudelle majapaikan - oman sängyn ja huoneen - sisarusten Quenan, Tamian ja Intin (kaksikerroksisesta) kerrostalohuoneistosta. Täällä näyttää majailevan myös suht pysyvänoloisesti ainakin yksi sisarusten kavereista. Syyskuussa muutan Ipialesiin Quenan, Tamian ja Intin vanhempien luo ja aloitan duunit. Inti taas suuntaa syyskuussa Saksaan.
En ole Bogotán miljoonakaupunkiin (10 milj. asukasta) vielä hirveästi ehtinyt tutustumaan, mutta ostin eilen kaupungin kartan ja halvan kännykän kolumbialaisella liittymällä. Tästä se kolumbialainen elämä alkaa!
Kolumbialaisperheeni on kierrättänyt minua kiitettävästi paikallisissa mestoissa, vienyt syömään, tarpeellisille ostoksille, ja mainittakoon, he ovat ihailtavasti ottaneet huomioon myös kasvisruokavalioni. Kysyvät aina, syönkö sitä tai tätä, tai mitä haluaisin syödä lounaaksi, kasvista vai kalaa jne. jne.
Kasvisruokailija matkassa
Päätin leimata itseni tämän reissun ajaksi pescovegetaariksi. Syön siis kalaa ja muita mereneläviä. Voisi olla kohtuutonta tai vähintäänkin hämmentävää kolumbialaiselle isäntäperheelle, jos ilmoittaisin olevani vegaani - tai kaiken kukkuraksi vieläpä raakaruokaa suosiva, viljoja välttelevä sellainen.
Eteläamerikkalaisella mittapuulla kolumbialaisperheeni sisarukset vaikuttavat olevan kuitenkin verrattain valistuneita kasvis- ja vegaaniruoan suhteen. Quena on töissä paikallishallinnossa ja tuntuu liikkuvan valistuneissa vaihtoehtopiireissä, joissa liikkuu paljon vegaaneja maailmanparantajia. ;)
Löytynyt: bogotálainen vaihtoehto-Dynamo!
Eilen juhlistimme saapumistani Quenan omistamassa pikkubaarissa, jossa joimme paikallista erikoisuutta Aguardientea niin, että vastaanpyristelystäni huolimatta skoolasin kolumbialaisten kanssa muutaman kerran liikaa väsymystilaani nähden - tulimme seurueessa olleen barcelonalaisen kanssa siihen lopputulokseen, että kolumbialaiset ovat yhtä pahoja borrachoja kuin suomalaiset.
Quenan vasta-avatusta baarista mainittakoon, että te Turku-mieliset ihmiset, jotka viihdytte sellaisissa mestoissa kuin Kuka, Dynamo tai El Gringo (:D), te ihastuisitte Quenan vintage- ja vasemmistohenkisesti sisustettuun kuppilaan! Mikä ihana sekametelisoppa kaikkea mahdollista roinaa! Me gusta!
--
Illalla lähdemme parille kolumbialaiselle mojitolle edellisillan mestaan. Kolumbialaiset ovat innokkaita pistämään pystyyn pientä suomalais-katalaanista romanssinpoikasta. En sano puolesta enkä vastaan - minua kiehtovat ihmiset, jotka pystyvät toteuttamaan matkustamishaaveensa ja tekevät siitä osan elämästään. Itse asiassa minua kiehtovat kaikki unelmiaan toteuttavat ihmiset riippumatta unelmasta.
Intohimo ja elämänliekki ovat asioita, jotka vetävät minua puoleensa; intohimoisten ja elämää todella elävien ihmisten seura vahvistaa omaa liekkiäni. Olen edelleen sitä mieltä, että parasta matkustamisessa ovat uudet ihmiset ja mielenkiintoiset tarinat. :)
(Pitäisi ottaa yhteyttä siihen Barcelonassa asuvaan argentiinalaiseen käsikirjoittajaan. Sain hänen käyntikorttinsa, mutten ole vielä ollut häneen yhteydessä, vaikka tarkoitus oli.)
--
Huomenna lähdemme Intin kanssa ICYE:n Kolumbian-pään valmennusleirille - Inti lähtevien vapaaehtoisten ohjelmassa ja minä saapuvien. Ja mun pitää vielä pakata! Vale, hasta luego!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti