Mainittakoon, että aloitan piakkoin myös englanninkielisen Free to fly/Colombia -blogin. En tiedä, mitä tälle blogille tapahtuu. Voi olla, että blogit jäävät elämään rinnakkain. Mitä tästä tykkäisivät arvon lukijat?
--
Rakkauden kantava voima
Tämän viikon loppupuoli kului akselilla Lohja-Helsinki-Turku tapaamassa ja hyvästelemässä ystäviä; siksi en ehtinyt vastaamaan kuin kiireellisimpiin sähköposteihin ja blogin päivittäminen nyt jäi tyystin, vaikka villi ajatusten raksutus ei muuten koskaan jätäkään rauhaan. Näinä aikoina.
Lähteminen on parasta. Se herättää kaveripiirin eloon ja antaa erityisen syyn muistaa ystäviään. Voisin toki lähteä sanomatta kenellekään hyvästejä - mutten voisi sittenkään... (Kuvittelin vain tuossa hetken, että voisin.)
Parasta on, että tiedän voivani aina palata - ja että palaan. Siksi ennen tätä matkaa yksiäkään hyvästejä ei ole sanottu surunaamalla.
Päinvastoin olen hymyillyt niin paljon, kaiken rakkauden ja kiintymykseni esiin - lähes kaiken, aina jää jotain annettavaa, jotain minkä vielä olisi halunnut sanoa tai ilmaista - halannut niin monia.
(En halua koskaan luopua tästä tavasta, halaamisesta. Halata voi niin monella tavalla, että sille voisi omistaa vaikka kokonaisen oman merkintänsä.)
Kaikkia en tietenkään ehtinyt näkemään, mutta tiedän, että oikeat ihmiset säilyvät elämässäni - joten minulla ei ole heidän menettämisensä suhteen hätää.
...
Kuulostan nyt aivan eräältä vanhemmalta ystävältäni, olen kuullut edellä olevat sanat hänen suustaan ennen kuin vielä edes ymmärsin rakkaudenvoiman kokonaisvaltaisuuden.
Viisautta on arvostaa ainoastaan aitoja asioita. Rohkeutta on luottaa sydämensä ääneen eli totuuteen.
Rohkeutta on puhua Rakkaudesta sen oikealla nimellä.
Egyptiläiset tiesivät järjen asuvan sydämessä.(MARQ -museo, 2010, riittämättömässä valossa)
Muutamia matkustuspäivää edeltäviä kovia faktoja
Lentopäivä on tiistaina, parin päivän päästä. Vanhemmat ovat huolissaan siitä, etten näytä huolehtivan mistään mistä pitäisi huolehtia. "Sanot, ettet voi sietää stressitilanteita - miksi järjestät itseäsi sellaiseen? (Sellainenhan on edessä, jos jätät kaiken viime tippaan.)"
En osaa pakata kovin monta päivää - tai tuntia - etukäteen. Otan Kolumbiaan mukaan vain välttämättömimmät asiat, joita yleensä käytän päivittäin. En voi pakata vielä. Vaatteet ovat ensimmäinen asia, josta karsin, jos kuormaa täytyy keventää. Tulen muutenkin varmasti käymään vaateostoksilla paikan päällä.
Paperiasiat on hoidettu lähes tulkoon niin pitkälle kuin ne vain omin voimin saa. Noudan huomenna (maanantaina) viisumin ja passin Maailmanvaihdon toimistolta, jonne Kolumbian Ruotsin-suurlähetystö on ne tällä viikolla lähettänyt.
En ymmärrä mitä muuta tällä hetkellä voisin tehdä, paitsi ehkä vielä tehdä matka-asiakirjoista paperiset varmuuskopiot. Olen varma, että keksin vielä huomisen aikana monia, monia asioita, joita on vielä tekemättä, mutten osaa (halua) enää murehtia niistä etukäteen.
Kun käsissä on ongelma, se hoidetaan, eikä vatvota turhaan sen ympärillä, eiks je? Myönnyn sen verran pakkaamisen suunnittelemisen tärkeyteen, että tein tänään suunnitelman mitä pakkaan ruumaan menevään matkalaukkuun ja lentolaukkuna toimivaan pikkurinkkaan. Aloitan matkalaukun pakkaamisen tänä iltana.
Huomenna teen Helsingissä viime hetken kosmetiikka- (luomuripsiväriä ja -kajaalia vuodeksi) ja tuliaisostokset.
Rakastan myös lähdön jännitystä. Jännitän molempia välilaskuja, Lontoossa ja New Yorkissa. En ole kummallakaan kentällä (Heathrow, JFK) koskaan ennen vaihtanut. Jännä jännittää myös pysyykö matkalaukku vaihdoissa mukana... ;)
--
[Jälkikirjoitus:] Haha! Tulostin juuri lentovaraukseni ja huomasin, että lentoni onkin vasta keskiviikkona klo 12.50! Eli minulla on kokonainen päivä enemmän aikaa kuin oletin. Joskus kalenteriton elämä osoittautuu todelliseksi riemun lähteeksi tällaiselle muistinsa varassa toimivalle varmanpäällepelaajalle. No stress, no panic - I've suddenly got more time than I bargained for. :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti