Jollakulla taitaa olla hieman yliliikkuvat nivelet... Tämä kuva ei suinkaan ole Kolumbiasta, vaan noin kuukauden takaiselta patikkaretkeltä jossain päin Alicanten maakuntaa. (Kiitän B. Markovicia luvasta käyttää kuvaa blogissani.)
--
Bogotássa ei suinkaan ole noin avaraa tai helteenpaahtamaa. Viikon jälkeen ahdistaa hengittää pakokaasuntäyteistä ilmaa - liikennesaasteet ovat täällä todellinen, päivittäin tuntuva ongelma.
Bogotá sijaitsee noin 2 600 metrin korkeudessa merenpinnan yläpuolella. (Vertailun vuoksi: Suomen korkein tunturi, Halti, kohoaa vain noin 1 320 metrin korkeuteen.) Hengenahdistusta siis kuulemma olisi muutenkin ollut luvassa.
Totta puhuen ensimmäisinä päivinä en kyllä huomannut oikein mitään eroa. Toisaalta en ensimmäisinä päivinä edes tehnytkään mitään kovin fyysisesti raskasta tai uuvuttavaa. Vasta noin viikon päästä olen huomannut jonkinlaista eroa jaksamisessani, heikottaa ehkä vähän helpommin. Olisi mielenkiintoista kokeilla juoksukestävyyttä kiertämällä täällä muutama kortteli tai enemmänkin. Itse asiassa viikon täydellisen liikkumattomuuden jälkeen alkaa olla jo todella ikävä pyrähtämistä. Mutta totta puhuen, nuo kadut tuolla eivät hirveästi houkuttele reippaaseen ulkoiluun, puhumattakaan jo aiemmin mainitusta ilmanlaadusta.
Toisin sanoen kaipaan jo kaupungista pois. Luulen reilun sadan tuhannen asukkaan Ipialesin sopivan minulle paremmin. En usko välittäväni pikkukaupungin väitetystä tekemisenpuutteestakaan. Hyvä vaan hermoilleni.
Ipiales sijaitsee Bogotáan verrattuna noin 350 metriä korkeammalla, keskimäärin 2950 metrin korkeudessa. Vaikka sijaitsemme Kolumbiassa lähellä päiväntasaajaa, nämä korkeudet saavat ilman tuntumaan ajoittain hyvinkin viileältä. Bogotássa lämpötila vaihtelee alle kymmenestä asteesta reiluun kahteenkymmeneen. Taloissa ei kuitenkaan ole lämmitystä, ja ikkunoita pidetään auki kylmimpinäkin päivinä. Olen saanut palella täällä jo monen monituisena yönä.
En siis turhaan raahannut tänne mukaan villasukkiani.
Ipialesissa tulee olemaan vielä viileämpää - eikä Kolumbiassa ole suomalaisia vuodenaikoja. Näitä asteita on luvassa kuukaudesta toiseen.
Eräs paikallinen sanoikin meille kuvaavasti, että ylävillä mailla asuvat kolumbialaiset elävät kaikki neljä vuodenaikaa yhden vuorokauden sisällä. Samastun kokemukseen helposti.
Hieno kuva. Ai siellä on noin kylmä koko ajan, hui. Ja korkea ilmanala. En ihmettele, että et viihdy saasteisessa kaupungissa, kiva kun pääset sieltä pois.
VastaaPoistaKorkea ilmanala=hyvä terveys! Tietysti ne saasteet eivät ehkä sovi yhtälöön, mutta kun pääset paremmille mestoille niin nauti siitä! :) Nuku kaikki ikkunat ja ovet auki, ja totut siihen nopeasti. Unesi on parempaa ja luonnollisempaa kuin koskaan! Hetki ehkä menee kärvistellessä! ;)
VastaaPoistaPP: Kyllä kävikin ennalta-arvaamaton tuuri, ettei projektikaupungikseni valikoitunutkaan Bogotá. Maailmankaikkeus tietää. ;)
VastaaPoistaMatti: Ai, että yölläkin ikkunat ja ovet auki? Täytynee varautua sitten useammalla paksulla täkillä! :D Täällä Bogotássa ei sinänsä ole mitään suuria ongelmia ollut esim. pahoinvoinnin tms. oireina - mitä nyt ehkä heikotuksen sekaista epänormaalia väsymystä kadulla reippaillessa. Silloin taisi olla hieman nälkäkin. Mutta siitä olen varma, että joku juoksulenkki näissä korkeuksissa saattaisi tuntua hieman enemmän! :D Kokeillaan sitä sitten Ipialesissa!
Hieno kuva!
VastaaPoistaHerra M. taitaa olla sen alan taiteilija?
:)
Herra M. taitaa olla vain harrastuksensa vakavasti ottava ihminen. Mutta erittäin lahjakas sellainen kyllä! Tuo minusta otettu kuva ei ole mitään verrattuna hänen parhaimpiinsa. :)
VastaaPoistaSen jälkeen kun olet ollut siellä vuoden korkean paikan leirillä, voit sitten kotosuomessa juosta siivet kantapäissä kaikki matkat kouluun, kauppaan jne. :)
VastaaPoistaHannu: Haha, katsotaanpa tuota sitten, kun tulen takaisin! Toivotaan, että löydän täältä sopivat olosuhteet edes jonkinlaiseen liikunnallisuuteen. :)
VastaaPoistaTerkkuja Boliviasta, oon tässä lukenut sun blogia kun oon ehtinyt. Kiva lukea miten Kolumbiassa kulkee ja muutenkin pohdintojasi. Anteeksi, en ehtinyt lähtötohinoissani vastata kysymykseesi vapaaehtoistyön syistä. Ja nyt taitaa olla jo liian myöhäistä?
VastaaPoistaPaleltu on täälläkin 3650 metrin korkeudessa La Pazissa, mietin juuri että tottuuko tähän ikinä. Isäntäperheeni myös kuvittelee, että koska olen Suomesta kestän kylmää, mutta kun sisälämpötila alkaa lähennellä 15 astetta 20 sijaan niin alkaa kyllä lämmitystä kaipaamaan.. Olen myös haaveillut jonkinnäköisen liikunnan aloittamisesta reilun viikon paikallaan olon jälkeen, mutta ei oikein tiedä uskaltaako näissä korkeuksissa viikon jälkeen vielä lähteä juuri juoksentelemaan.
Tsemppiä sinne! Jos haluat reissaille tänne suuntaan niin olehan yhteyksissä (:
Hasta luego,
Aino
Jumantsuikka, Aino, en tiennytkään, että La Paz on noin korkealla! Pystyykö siellä hengittämään ollenkaan??
VastaaPoistaMahtava kuulla, että olet seuraillut - ja kiva huomata, että sullakin on blogi. Pistän ehdottomasti seurantaan. :)
Eikä todellakaan ole vielä myöhäistä jakaa motiiveja, kuulisin mielelläni niistä vieläkin. Kaikki mitä haluat jakaa. Voidaan käydä privaatimpaakin keskustelua mailitse/FB:ssä, miten haluat. :)
Hasta pronto amiga!