Keskiviikkona 7.7.2010
Löysin mukavan pikkubaarin käveltyäni tarpeeksi pitkään ristiin rastiin Barcelonan vanhankaupungin kujia kirjoitusrauhan perässä. Mitähän oikein kuvittelin? Rauhallinen kahvila Barcelonassa Espanjan ja Saksan välisen MM-jalkapallon semifinaaliottelun aikana, lähes mahdoton tehtävä. Lähes, mutta tehtävä suoritettu joka tapauksessa - ja sehän se tärkeintä on, seikkailun lisäksi.
Tässä on erittäin kuvauksellinen hetki, mutten kehtaa ottaa kameraa esille. Kuvitelkaa sen sijaan viinibaari Barcelonan vanhassakaupungissa puoli kymmenen aikaan ja minut pienen pyöreän pöydän ääreen (luulen, että pöytälevyt ovat aitoa marmoria) edessäni muistivihkot, miniläppäri ja lasillinen purppuraan taittuvaa aragónilaista punaviiniä. (Meneekö jo liioittelun puolelle? puolustukseksi: baarissa ei ollut tarjolla kahviakaan.)
Baarinpitäjä oli oikein mukava ja ystävällinen, vaikka käytännön espanjani näyttää olevan vielä todella jäässä. Arkailen vielä kadulla kulkiessa, enkä uskalla katsoa vastaan tulevia espanjalaisia miehiä vilkaisua pidempään siinä pelossa, että ne rupeavat huutelemaan (vaikka sitä nuo tekevät kyllä muutenkin, enkä ikinä tiedä miten siihen suhtautuisi). Mutta vähitellen rupean minäkin sopeutumaan paremmin espanjalaisten avoimuuteen - mikä on täysin tervetullutta vaihtelua Suomen oloihin. Joku tuntematon parvekkeella istuva tyttö vilkutti minulle - ja tajusin jopa vilkuttaa takaisin.
Mutta asiaan, eli matkapäiviin kolme ja neljä:
Maanantai 5.7. - kolmas päivä:
06.15 herätys
06.40-07.00 lenkki Via Laietanaa pitkin merenrantasuoralle, La Ramblaa pitkin takaisin
Päivällä ostamme kahden päivän lipun Barcelona City Tour -kiertoajelulle, joka ajaa kahdella reitillä kaupungin keskeisimpiä nähtävyyksiä läpi. Kierrämme ensimmäisenä päivänä vihreän reitin. Mainittavimmat paikat, joissa pysähdymme: La Sagrada Família ja Parc Güell, jonka rihkamakauppiaiden armeija on harakkaluontoiselle äidilleni liikaa, kaikkea nättiä ja kiiltävää tarttuu mukaan. Sisko näyttää perineen saman taipumuksen; olen ainoa, joka voi edes vaivihkaa yrittää paheksua, koska isäkin jäi portaiden alatasanteelle odottamaan. Vastapainoksi rihkamakaupoille tuen kulttuuria tuhlaamalla kymmenen euroa ylätasanteella soittavan luutunsoittajan cd:hen. Siinä on minulle matkamusiikkia pitkälle menomatkalle Kolumbiaan (sillä Espanjassa minulla ei mitenkään ole mahdollisuutta päästä kopioimaan cd:n musiikkia mp3-tiedostoihin).
Illalla Plaza Reialille* syömään ja nauttimaan illan suhteellisesta viileydestä. Kotimatkalla asunnolle pysähdymme yhdellä Barri Gotícin kujalla (katedraalin takana) kuuntelemaan harpunsoittajaa.
Löysin mukavan pikkubaarin käveltyäni tarpeeksi pitkään ristiin rastiin Barcelonan vanhankaupungin kujia kirjoitusrauhan perässä. Mitähän oikein kuvittelin? Rauhallinen kahvila Barcelonassa Espanjan ja Saksan välisen MM-jalkapallon semifinaaliottelun aikana, lähes mahdoton tehtävä. Lähes, mutta tehtävä suoritettu joka tapauksessa - ja sehän se tärkeintä on, seikkailun lisäksi.
Tässä on erittäin kuvauksellinen hetki, mutten kehtaa ottaa kameraa esille. Kuvitelkaa sen sijaan viinibaari Barcelonan vanhassakaupungissa puoli kymmenen aikaan ja minut pienen pyöreän pöydän ääreen (luulen, että pöytälevyt ovat aitoa marmoria) edessäni muistivihkot, miniläppäri ja lasillinen purppuraan taittuvaa aragónilaista punaviiniä. (Meneekö jo liioittelun puolelle? puolustukseksi: baarissa ei ollut tarjolla kahviakaan.)
Baarinpitäjä oli oikein mukava ja ystävällinen, vaikka käytännön espanjani näyttää olevan vielä todella jäässä. Arkailen vielä kadulla kulkiessa, enkä uskalla katsoa vastaan tulevia espanjalaisia miehiä vilkaisua pidempään siinä pelossa, että ne rupeavat huutelemaan (vaikka sitä nuo tekevät kyllä muutenkin, enkä ikinä tiedä miten siihen suhtautuisi). Mutta vähitellen rupean minäkin sopeutumaan paremmin espanjalaisten avoimuuteen - mikä on täysin tervetullutta vaihtelua Suomen oloihin. Joku tuntematon parvekkeella istuva tyttö vilkutti minulle - ja tajusin jopa vilkuttaa takaisin.
Mutta asiaan, eli matkapäiviin kolme ja neljä:
Maanantai 5.7. - kolmas päivä:
06.15 herätys
06.40-07.00 lenkki Via Laietanaa pitkin merenrantasuoralle, La Ramblaa pitkin takaisin
Päivällä ostamme kahden päivän lipun Barcelona City Tour -kiertoajelulle, joka ajaa kahdella reitillä kaupungin keskeisimpiä nähtävyyksiä läpi. Kierrämme ensimmäisenä päivänä vihreän reitin. Mainittavimmat paikat, joissa pysähdymme: La Sagrada Família ja Parc Güell, jonka rihkamakauppiaiden armeija on harakkaluontoiselle äidilleni liikaa, kaikkea nättiä ja kiiltävää tarttuu mukaan. Sisko näyttää perineen saman taipumuksen; olen ainoa, joka voi edes vaivihkaa yrittää paheksua, koska isäkin jäi portaiden alatasanteelle odottamaan. Vastapainoksi rihkamakaupoille tuen kulttuuria tuhlaamalla kymmenen euroa ylätasanteella soittavan luutunsoittajan cd:hen. Siinä on minulle matkamusiikkia pitkälle menomatkalle Kolumbiaan (sillä Espanjassa minulla ei mitenkään ole mahdollisuutta päästä kopioimaan cd:n musiikkia mp3-tiedostoihin).
Illalla Plaza Reialille* syömään ja nauttimaan illan suhteellisesta viileydestä. Kotimatkalla asunnolle pysähdymme yhdellä Barri Gotícin kujalla (katedraalin takana) kuuntelemaan harpunsoittajaa.
Tiistai 6.7.2010 - neljäs päivä
06.15 herätys
06.50-07.40 lenkki (Parc de la Ciutadellalle)
Bussikiertoajelun toinen päivä, vietämme suurimman osan ajasta Poble Espanyolilla, jossa aikaa meni erityisesti nykytaiteen museossa.
Paikallista lasitaidetta
...ja muotoilua:
Kiertoajelun jälkeen lähdemme siskon kanssa kaupungille ja löydämme paikallisen UFF:in (Humana). Etsin lyhyenlyhyitä shortseja (täällä on edelleen kuuma). En löydä.
Viikon syömiset: Olen pitäytynyt vehnäleipiä, useimpia viljoja ja lihaa karttavassa ruokavaliossa muuten, mutta espanjalaisia makuja (esim. perinteinen paella) olen maistellut muiden, ruokavaliostaan vähemmän tarkkojen matkaajien lautasilta. Toivon, että iho olisi matkan jälkeen entisessä kunnossaan, ja että heikommalla ruokavaliolla (ja stressihormonien avustuksella) kesäkuun aikana kertyneet ylimääräiset kilot olisivat mahdollisesti jopa karisseet pois pois pois. Liioittelematta, en kotoa lähtiessä mahtunut tyylikkäästi (liian pieniä/kireitä/puristavia/ahdistavia vaatteita ei pidetä kuin ainoastaan hätätapauksessa) yksiinkään vähänkään ihonmyötäisiin housuihini - ja uusia en ole ostamassa.
Tiesittekö muuten, että Che Guevarakin (joka oli sentään kouluttautunut lääkäri) hoiti astmaansa tietynlaisen ruokavalion avulla? Matkapäiväkirjoista ei selvinnyt sen tarkemmin mitä ruoka-aineita hän kartteli, mutta muistelisin hänen vältelleen esim. maissilettuja. Mielenkiintoinen yksityiskohta, joka jäi Chen päiväkirjoista mieleen. En edelleenkään ota kantaa siihen, mikä tai kuka tämä mies loppujen lopuksi oikein oli.
*) Pidätän oikeuden paikannimien kirjoitusasujen virheellisyyksiin, sillä nyt ei vaan jaksa/ehdi/pysty kaikkea tarkistamaan kartoista tai Googlestakaan. Vaikka nautinkin kirjoitustilaan uppoutumisesta, matkastakin pitää ehtiä nauttimaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti