Plaza de los Luceros
15.7.2010
Päällimmäiset tunteet: Kuumaa ja kosteata. Hiki lähes jatkuvasti. Lolan asunnossa ei ole ilmastointia, joten nukun yöt (ja välillä päivälläkin) ikkuna auki. Tukka kestää kuivua ikuisuuden ja kihartuu kosteudesta johtuen jatkuvaan biitsitukka-lookkiin. Kaikkeen tottuu, muttei kaikesta valitettavasti koskaan opi pitämään. Lolakin valittelee joka päivä päivien sietämättömyyttä, ja pysyttelee itse päivisin mieluiten sisällä.
Olen nyt siis ollut Lolan vieraana kolme yötä. Couchsurfing-emäntäni on ollut erittäin ystävällinen ja vieraanvarainen, mikäli en ole vielä maininnut. Minulla on tälläkin hetkellä asunnon avaimet taskussa, joten voin käytännössä tulla ja mennä miten haluan. Pienen kielimuurin takia pelkään vaikuttavani epäkohteliaalta, mutta yritän paikata muilla keinoin kaikkea sitä, mitä en osaa sanoin ilmaista.
Olen päivisin kierrellyt kaupungilla (lähinnä keskustassa, sillä epäilen, että kierrämme AEGEE-ryhmän kanssa nähtävyyksiä aikanaan aivan riittämiin - eikä minulla muutenkaan ole hirveätä hinkua ryntäillä paikasta toiseen) ja iltaisin olemme käyneet Lolan kanssa ulkona kävelemässä ja istumassa paikallisissa kahviloissa - vai miksi näitä pitäisi sanoa... Tutustuin Lolan kautta toiseen sohvasurffaajaan, Prahassa asuvaan italialaiseen Alessandroon (asunut jonkin aikaa myös Tukholmassa ja Salamancassa) ja keskiviikkona kävimme yhdessä Castillo Santa Barbarassa, Alicanten profiilia hallitsevassa historiallisessa linnakkeessa. Maisemat olivat upeat, ja tiedän nyt myös miltä oleanterinkukka tuoksuu: paras kukkaistuoksu, minkä tahan asti tiedän. (Ainoa, joka on tehnyt minuun vaikutuksen.) En enää ihmettele yhtään, miksi oleanteri on äidin lempikasveja.
Ryhmäretki hermostuttaa (ja jännittää) edelleen, kun tiedän miten paljon nautin omasta ajastani. Toisaalta tiedän myös, kuinka paljon saan irti toisten seurasta. Seuran on vain oltava oikeanlaista. Luonnollisesti.
Joka paikassa tutustuu väistämättä muihin ihmisiin, varsinkin yksin liikkuessa. Olen jo tutustunut mm. Alanaan ja Heathiin, isoon joukkoon amerikkalaisia ja australialaisia reppureissaajia/jalkapallo-/Barca-faneja, yhteen argentiinalaiseen käsikirjoittajaan ja pariin muuhun sohvasurffaajaan. Alessandro ja Lolakin olivat tutustuneet toisiinsa toisen sohvasurffaajan kautta vasta pari päivää ennen saapumistani Alicanteen.
Jännityksen sekaisella innostuksella seuraavaan kymmeneen päivään.
Empieza a vivir, y empieza/a morir de punta a punta/levantando de la corteza/de su madre con la yunta.Miguel Hernandéz
Koeta kestää hellettä. Täällä pohjoisessakin jopa yli +30. :D / : 0
VastaaPoista- markku