ALC SU 2010 - ALC Confidential 15.7.-26.7. (Alicante)

Kuten edellisestä päivityksestä saattoi ehkä päätellä, kotiuduin tänään reilun kolmen viikon Espanjan reissulta. Viimeiset pari viikkoa ovat olleet blogin osalta erittäin hiljaisia, koska en AEGEE:n järjestämältä Alicanten kesäyliopistolta yksinkertaisesti ehtinyt missään välissä kunnolla päivittämään. Hyvä, jos olen ehtinyt nukkua edes neljän tunnin yöunia ja hyvällä lykyllä kevyet päiväunet muusta ohjelmasta varastetulla ajalla...

Loppupeleissä - vaikka matkan varrella väsytti, ketutti ja sairastinkin jonkin verran - voin kiteyttää ALC SU 2010 -kesäyliopistokokemuksen ainoastaan viiteen partikkeliin: wow-wow-wow wow-wow!

Vajaan kahden viikon aikana tapasin nuoria kaikilta puolilta Eurooppaa: Serbiasta, Slovakiasta, Sloveniasta, Puolasta, Tsekeistä, Saksasta, Alankomaista, Italiasta, Unkarista, Romaniasta... ja tietenkin massoittain espanjalaisia kesäyliopiston järjestäjiä, kaikki enemmän tai vähemmän nuoria opiskelijoita hekin.

Kymmenen päivän ajan meitä osallistujia kuljetettiin paikasta toiseen, tutustutettiin paikalliseen kulttuuriin, paikallisiin nähtävyyksiin, ja samalla tutustuimme tietenkin myös toistemme kulttuureihin erilaisten työpajojen kautta (esim. salsa-, tapas- ja eurooppalainen ilta). Vapaina hetkinä ei voinut olla tutustumatta toisiin osallistujiin. Toisiin tietenkin paremmin kuin toisiin, mutta leirin loppua kohden kasvoimme koko porukalla entistä selvemmin yhdeksi isoksi eurooppalaiseksi perheeksi.







Kaverit: taisin löytää opiskelijajärjestöni. (Ironista ehkä löytää se siinä vaiheessa, kun aikoo pitää seuraavaksi välivuoden opinnoistaan...) Alicanten AEGEE-kokoonpano antoi kaikkensa onnistuneen kesäyliopiston eteen, minkä myös huomasi. En tiedä kuinka osaisin kuvailla tarpeeksi, kuinka paljon arvostan alicantelaisten työtä meidän (osallistujien) viihtyvyyden eteen. He eivät saa panostuksestaan minkäänlaista rahallista korvausta, korvauksena on ainoastaan ne kokemukset, jotka he saavat kesäyliopiston järjestämisestä. Upeita luultavasti kyllä nekin.

Tuntuu mahdottomalta yrittää lyhyesti summata kymmenen upean päivän parhaat palat. Jokaisessa päivässä oli jotakin, mutta mm. seuraavia asioita teimme Alicanten ympäristössä:

- vietimme (paljon) aikaa rannalla, täksi olen Suomeen palattuani tumma kuin kaakaopapu; en rehellisesti sanottuna muista, että olisin koskaan ollut näin ruskea; enkä muuten käyttänyt mitään muuta aurinkorasvaa kuin kookosöljyä. Riski veto? En ainakaan palanut.
- meloimme ja patikoimme
- kiipesimme Mont Peñonille
- tutustuimme Alteaan, Calpeen ja Jijonaan
- patikoimme vähän lisää
- opimme hyödyllisiä espanjalaisia ilmaisuja (kuten Vamos a bailar!) ja vapaa-ajalla sellaisia hyödyllisiä puolalaisia ilmaisuja kuin fajna dupa...
- vierailimme museoissa
- teimme kaupunkikävelyjä
- vierailimme turron-tehtaassa
- kävimme vesipuistossa
- saimme kokeilla palmuun kiipeämistä
- leikimme kuin kakarat Alicanten kaupungintalon suihkulähteellä







Pari jälkimmäistä kuvaa on suihkulähteillä leikkimisestä (kuten muutamat viimeiset edellisestä päivityksestä). Yritän uskotella itselleni, että serbialaisen kastelemisesta otetut kuvat olivat häntäluun päälle liukastumisen arvoiset - olen siitä melkein vakuuttunut, mutta istuminen tuottaa edelleen aikamoista tuskaa aina välillä... Voisin luetella kaikkia muita pieniä havereita ja läheltäpiti-tilanteita, joita matkalla sattui, mutta eiköhän tähän loppuun riitä sen toteaminen, että olen kiitollinen siitä, että minulla on nyt jälleen mukavat olot, oma suihku ja silmätippoja apteekista.

[Kuten näette otin jonkin verran omallakin kameralla kuvia - ja olen lainannut erityisesti tähän postaukseen kuvia muilta kesäyliopistoon osallistuneilta - mutta uskon erään toisen osallistujan ottaneen kamerasetillään huikean paljon parempia kuvia kuin kukaan muu meistä. Olen nähnyt muutamia otoksia ja pyytänyt saada käyttää niitä mahdollisesti tässäkin blogissa. Jos keksin niille käyttöä täällä, ne tulevat ehdottomasti vielä esille. Enköhän keksi. ;) ]

Mitä kesäyliopistosta jäi käteen: kasa uusia ystäviä eri puolilta Eurooppaa, uusia yhteyksiä toisten maiden AEGEE-toimipisteisiin, paljon uusia mahdollisuuksia.

Huomasin jälleen miksi teen mitä teen (mitä ikinä se onkaan, karkaamista vai etsimistä vai pakenemista ja mitä ikinä...): I do it for the people. Uskon löytäväni vielä monia seikkailuja jaettavaksi.

Olen myös päättänyt pitää Kolumbian välivuosiblogia englanniksi, sillä kansainväliselle kielelle tuntuu olevan yhtäkkiä paljon enemmän tarvetta kuin alunperin oletin. :)