Se hetki, kun havahtuu tietokoneen ääreltä olohuoneen seinällä oleviin taianomaisiin valoihin ja varjoihin; sekä tämän postin ainoa kuva, jota ei ole kuvanoton jälkeen digitaalisesti juuri muokattu.
Eletään hurjia päiviä. Tenttistressi helpotti perjantaina, ja maanantaista alkaen on otettu kiinni edellisviikolta lykkäytyneitä muita kursseja. Täytin eilen oman toiminimihakemukseni ja tänään kuori lähtee postiin. Hykerryttävää ja pienellä tavalla iso askel kääntäjän uralla. Kohta pääsen periaatteessa laillisesti laskuttamaan omilla taksoillani - mikä tarkoittanee sitä, että se hetki, että todennäköisesti pyöritän jonain päivänä omaa pientä elinkeinoani on aina vain lähempänä. Kuka tietää tuleeko sellaista päivää ikinä, mutta on se nyt ainakin askeleen lähempänä. ;)
Koneelle kertyy kuvia, joille ei keksi oikein mitään sopivaa julkaisupaikkaa, ja Googlen ilmaiskuvankäsittelyohjelmaan Picasaan päivitettiin juuri läjittäin uusia, hienoja kuvanmuokkausominaisuuksia. Testailen niitä täällä innoissani, ja on niin sääli, ettei sivutuotoksena syntyneille kuville voi tehdä mitään... Onneksi on blogi.
--
Kameran muistikortille tallentui tällä kertaa myös poikkeuksellisesti kuvia omasta naamasta jonkun muun ottamana, kun lainasin kameraa eräänä iltapäivänä Sonialle. Näin kevään tullen ja ihmisten muutenkin aktivoituessa voisi itse asiassa ottaa tavaksi kantaa kameraa mukana useammin, jotta pääsisi harjoittelemaan tuota valokuvausta myös neljän seinän ulkopuolella...
kuva: Sonia Lemarchand
Väriä päähän.
kuvasarja: Sonia Lemarchand
kuvasarja: Sonia Lemarchand
omakuva 1
omakuva 2
--
(Viikonloppuna lähti muuten ensimmäinen tilaus iHerbille. Hurjaa, miten kauan meni ennen kuin pääsin sinne saakka!)
--
P.S. Päivitin myös blogissa esillä olevaa valokuvavalikoimaa vuosien varrelta. :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti