Tänä iltana olen kiitollinen yksinkertaisista, mutta himottavan maukkaista makuyhdistelmistä, kuten vuohenjuustosta ja valkosipulilla ja oreganolla höystetyistä uunikesäkurpitsoista. ♥
Heräsin tänään yhtäkkiä siihen, että mietin kovasti jatkuvalla syötöllä ajatusteni pintakerroksissa kaikkea sitä, mitä tänne blogiin "pitäisi vielä kirjoittaa"... mutten ole pitkään aikaan oikein mitään kirjoittanut! Vähän olen kuvia muokkaillut päivien mittaan "valmiiksi", Sitä Päivää odottamaan. Mutten tiedä oikein, että mitä päivää. Sitäkö päivää, että löydän kaiken loppuun hiomiselle sopivan raon - jotta blogiin ei vaan eksyisi mitään keskeneräistä? Saa nauraa: koko tämä blogi ja minä olemme yksi kasvuprosessi!
Koko viikon olen hautonut kaikkia niitä asioita, joista olen kiitollinen. Mutta mitä enempää se vaatii kuin, että sanoisin sen suoraan?
Kuluneina päivinä olen ollut kiitollinen niin monesta pienestä asiasta, että ne meinaavat ihan karata mielestäni. Olen kiitollinen jokaisesta mukavasta hetkestä, jonka suon itselleni. Olen kiitollinen siitä, että sallin itseni nauttia hömpästä (Mad Men -sarjan kolmoskaudesta ja Ralph Fiennesin tähdittämistä upeista elokuvista) silloin, kun minusta tuntuu siltä. Olen kiitollinen siitä, että arjessani on pieniä kauniita asioita. Olen kiitollinen siitä, että minulla on kyky nähdä ne. Olen kiitollinen Turun kirjastosta ja niistä reippaasti yli toisesta kymmenestä kirjasta, jotka minulla taitaa olla tällä hetkellä sieltä lainassa. Olen kiitollinen siitä, että tietoa ja taidetta on minulle tarjolla - ja että minulla on sille nälkä. Olen kiitollinen siitä, että minulla kymmenittäin asioita, joihin pystyn ja haluan syventyä eikä opittava lopu maailmasta koskaan, jos niin toivon.
--
Vähän olen ollut pahoillanikin: siitä, etten ehdi kaikkialle ja tekemään kaikkea mitä haluaisin, vaikka tahtoni olisi kuinka hyvä. Siitä, ettei minusta ole kaikkeen mitä haluaisin - ei ainakaan näin kerralla. Mutta yleisesti ottaen, ihmisillä on tapana vaatia sekä itseltään että toisilta liikoja.
Tärkeämpää olisi oppia arvostamaan niitä asioita, jotka meillä jo on. Sitä on kiitollisuus.
Olen kanssa pyöritellyt kiitollisuuden teemaa viime aikoina päässäni. Jotenkin helpottavaa ja lohduttavaa huomata, että mitä enemmän elämä potkii päähän (ja voi kyllä se nyt niin tekee) sitä enemmän olen tullut tietoiseksi niistä asioista, jotka ovat tärkeitä. Olen oppinut olemaan kiitollinen ihan eri tavalla kuin aikaisemmin. Tosiaan, elämä on yksi iso kasvuprosessi, ja blogin kirjoittaminen oiva väline sen peilaamiseen. Mielenkiinnolla seuraan sinun matkaasi ja kirjoituksiasi, olivatpa ne kuinka keskeneräisiä tahansa :)
VastaaPoistaSurullista kuulla elämän potkivan. Mutta onneksi on kiitollisuus. Se on suuri lahja. :) Oikein kauniita päiviä joulunodotukseen, en meinaa itse tajutakaan kuinka lähellä se on... On se.
VastaaPoista