Aina vain... tavoitteita ja unelmia kohti

"Unelmointi on tärkeintä mitä on, sillä vaikka unelmista toteutuisi vain 25 prosenttia, ne 25 prosenttia merkitsevät lopulta elämässä kaikkea." Viisauksia kadulla puhuttuna (toki tutun ihmisen kanssa) - ja kuinka paljon voimauttavampi, eheyttävämpi ja uskoa palauttavampi kokemus nämä sanat on kuulla jonkun oikean, tuntemasi, ihmisen suusta, kuin kuulla tai lukea ne jostain kirjasta, internetin syövereistä tai jonkun kuuluisan ihmisen muistelmateoksesta. (Kaikki kunnia toki esim. Steve Jobsia siivittäneelle elämänv(o)immalle ja visiolle...)

Viimeksi tänään pohdin hetken - Eerikinkatua kotiin päin kävellessäni - elämäni suuntaa ja valintoja, jotka voin lähivuosina tehdä tai jättää tekemättä, ja minkälaiset vaikutukset valinnoillani voi olla. Tulin hämmästyksekseni taas visioineeksi puoliksi haikaillen itseni jossain kaukaisessa maassa, jossa saisin toimia tulkkina näkemälleni ja kokemalleni, ympärilläni näin motivoituneita, asiastaan intohimoisia ihmisiä, joiden sisällä paloi lempeä, mutta sinnikäs, joillakin jopa raivoisa, tuli. Ja kuinka tuli ruokkii tulta...

Se, että haaveilen ulkomaille ja kansainvälisiin tehtäviin ja ympyröihin on kumma - koulutukseni huomioon ottaen ei ehkä niinkään, mutta entisiltä toiveiltani kyllä, erittäin kumma. Koko minäni on rakentunut sille käsitykselle, että paikkani on paikoilleni juurtuneena Suomessa eikä ulkomailla olisi minulle mitään annettavaa. Se paikoilleen juurtunut minäni saattaa olla väärässä, kun kuulostelen tiettyjä kaipauksiani ja kun toisaalta tarkastelen myös itselläni olevia edellytyksiä, sellaisia asioita, joita kaikilla ei luonnostaan ole eivätkä ole tajunneet itsessään kehittää.

Mietin kaikkia niitä ihmisiä ja tarinoita - tosia tai sepitteellisiä, pieniä tai suuria - jotka ovat minuun tehneet vaikutuksen, ja ymmärrän, että antamallani arvostuksella on merkitystä. Eniten ihailemani asiat kertovat minusta, eivät oikeastaan mistään muusta.

Illalla oli ystävä sitten jakanut kyseenalaisella verkostoitumissivustolla taas hienon mietelauseen (näitä elämänohjenamusia voisi vaikka kerätä joulukalenteriksi saakka, mutta se ei toki muuta painavan sanan arvoa): "BE the type of person you want to Meet."

Ja minulle nousi heti eräs kuva mieleen. Se olen minä, tuntemattoman maan aavikolla, edessäni maailma ja sen ihmeet. Siinä minussa henkilöityvät kaikki ne luonteenpiirteet, kaikki visiot haasteista ja niiden luonteesta, joita elämältä toivon. On oikeastaan jopa aivan sama mitä kaikkea tapahtuu välissä, kunhan tapahtuu, ja minulla on päämäärä ja syy - vaikka päämäärä ja syytkin vaihtuisivat joskus muodoltaan matkan varrella...

--

Kai mitä minä tällä halusin sanoa: itseään on hyvä muistuttaa tavoitteistaan, varsinkaan jos ei ole niistä ihan täysin perillä.

Löytämällä nykyhetken tärkeyden tavoitteilleen kuitenkin, on toisaalta sitten aina oikeassa paikassa.

Mistähän löytäisin sen videon, joka kiteytti menestymisen "suuret salaisuudet"...? Kaikki hyvin tunnettuja viisauksia monien miesten ja naisten lausumina - mutta harva vie yrityksen sille ratkaisevalle asteelle. (Löysinpäs videonkin.) Tältä syksyltä siitä nousi minulle tärkeimmäksi lainaukseksi: "Perseverance is not a long race: It is many short races, one after another." (Walter Elliot, 1842-1928)

YOU now have a target
for everything you do.

(yo. videon loppulause,
ihanan amerikkalaista,
ihanan motivoivaa ja
täydelleen hurmoksellista)