Takana (huh-huh-huh) reissua, kirppuja, rahanmenoa, aavikolla uintia, Karibian rantoja ja runsaasti vanhoja ameriikan rautoja itse 70-luvulta. Venezuelasta riittäisi kerrottavaa, eikä kaikki suinkaan valitettavasti positiivisissa merkeissä. Parasta antia tarjosivat maan luonnon olosuhteet. Valitettavasti joudun toteamaan, että asukkaat taas voisivat pitää maastaan hieman parempaa huolta ja olla kiskomatta kaikesta mahdollisesta älyttömiä ylihintoja...
Henkilökohtainen kuvaajani piti kiitettävästi huolta matkan dokumentoimisesta. Valitettavan monessa kuvassa esiinnyn kuitenkin itse minä, pahoittelen etukäteen. Hommaan tulee pian loppu, kun valokuvaajalle koittaa paluu Eurooppaan ja vastuu blogin kuvittamisesta palautuu taas minulle.
Ennen sitä hyödynnän kuitenkin kaikki upeat kuvat, joita Sergi viimeaikaisilla matkoillamme on ehtinyt ottaa. Pysykää kanavilla:
Bogotá - Santa Marta - Coro - Chichiriviche rantoineen, aavikoineen ja sademetsäputouksineen on seuraavan postauksen päässä!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti