Sukkia parsien (eli veronpalautuksia odotellessa...)

Taloudellinen depis? Veronpalautukset pelastavat! (Vai pelastavatko...?)

Sitten kun veronpalautukset tippuvat tilille (hurjat 330 euroa):

• aion ruhtinaallisesti lahjoittaa itselleni hiustenleikkauksen; jonkun muun käden kautta kuin omani
• lyhennän luottokorttilaskua tavallista reilummanlaisesti
• keksin vielä jonkun muun asian, jolla piristäisin taloudellista hissunkissuttelua, jota on nyt viime ajat eletty. Ehkä voisin sijoittaa kirjoihin tai kameran lisävarusteisiin...

Hirveään tuhlailuun ei siis veronpalautusten jälkeenkään ole varaa, ja parempi olisi varmaan käyttää koko summa luottokorttilaskun lyhentämiseen (kiinteät asuinkustannuksetkin menevät yli saamani opintotuen...) - mutta: joskus vaan tuntuu hyvältä hemmotella itseään sellaisella luksuksella kuin kampaajakäynti. Varsinkaan jos ei ole sellaisella lähes vuoteen käynyt ja tukkakin alkaa muistuttaa enemmän hamppua kuin silkkikutreja.

--

Mitäs tässä muuta? Hihkun ainakin joka kerta riemusta, kun blogiin ilmoittautuu yksikin uusi lukija(!).  Riekin Jussin blogissa ja siellä esittämieni ajatusten johdattelemana olen pohtinut sitä, mikä on blogien ja omanikin rooli minulle lukijana ja kirjoittajana. Käynen vielä varmaan syventämään omankin blogin kosketusta ns. oikeaan elämään. Rakastan ainakin itse vinkkejä ja inspiraatiopostauksia muiden blogien lukijana. Välillä on hyvä palauttaa itsensä pohtimaan ihan perusjuttuja, ettei ajelehdi aivan turhan kauas asiasta.

Tällä hetkellä yksityisessä elämässä keskityn kovasti pitämään nenää tenttikirjoissa ja elämänpalasia tasapainossa. Tavoitteita pitää olla, muttei kerralla liian isoja. Siksi blogikin päivittyy vain silloin, kun tuntuu olevan jotain muka todella tähdellistä jaettavana.

Huomenna pääsen parituntiselle valokuvauskurssille, ehkä inspiroidun siitä vielä lisää. Kuluneina päivinä olen löytänyt tenttikirjojen ulkopuolelta aikaa parsia vihdoin muuten niin ihanat, mutta pitkän aikaa jo reikäiset polvisukkani. (Ne ovat esiintyneetkin blogissa jo kerran parsimattomina. Ei enää!) Ehkä sain tällä konstilla pidennettyä jo pari vuotta vanhojen sukkien ikää vielä yhden talven yli. Lisäksi pidän tulevaisuudessa varpaankynteni vieläkin visummin lyhyen lyhyinä...