Rakkauden oppikurssi... itseen

"Rakkaudelle itsensä avanneella ihmisellä on aito halu tehdä hyvää myös muille."

Jaetaan siis hyvää fiilistä ja hyviä juttuja.



Luen naistenlehtiä ja muita makasiineja verrattain harvoin, ehkä kerran kuukaudessa tai parissa tulee sellainen fiilis, että kiinnostaa sellaisetkin jutut. Kun ei omista televisiota, lukeminenkin toimii välillä kivana hömppätoimintona. Hömpästäkin silti mielellään poimii ne jutut, joista kuitenkin saa myös jotain hyödyllistä irti - pysyy vaikka vähän jäljillä siitä, missä tilassa ulkomaailmakin kulkee verrattuna omiin meininkeihin.



Viimeksi Oulussa tuli tällainen fiilinki fiilistellessäni boheemia kahviloissa istuskelun kulttuuria. Tartuin lehtipinoon ja valitsin makasiineista kutsuvimmat (Cosmopolitanin huumoriksi sekä Kotiliesi- ja Kauneus&Terveys-lehdet todellisen houkutuksen vuoksi). Tällä kertaa löytyi juttu, joka kolahti hermoon niin vahvasti, että toivoin kaikkien rakkaimpieni pääsevän sanoman äärelle ja vielä mieluummin sen myös sisäistämään. Tommy Hellstenin polun rakkauteen.



Siitä on viitisen vuotta aikaa, kun itse sain käsiini ensimmäisen kirjani Hellsteniltä. Se oli romaanimuotoon kirjoitettu kertomus Tietäjästä. Mielestäni Hellsten on itse asiassa omimmillaan juuri kaunokirjallisissa teksteissään, ne jättävät lukijalle ilmaan ajatuksia, joihin voi halutessaan tarttua tai jättää myöhemmin punnittaviksi. Itseeni Tietäjän mystinen päähahmo Einari jätti hautumaan pitkäksi ajaksi sellaisiakin ajatuksia, joita vastaan itse ensin mielessäni protestoin, mutta joiden puolelle olen kääntynyt itsekin ajan kuluessa ja omia havaintoja tehdessä - ei se rakkaushihhulointi (kuten silloin ajattelin) mitään hömppää olekaan; näinhän asiat menevätkin, kun niille vain antaa mahdollisuuden. Eli päästää peloistaan irti.



Nyt Kauneus&Terveys on etsinyt kirjailijapsykologin käsiinsä ja koonnut meille joitakin avainaskeleita polulle kohti täydellistä itsensä hyväksymistä eli rakkaudellisuutta omaa itseään kohtaan. Toivon erityisesti muutaman rakkaan etsijän löytävän näistä sanoista vahvistuksen kohti omaa polkuaan rakkauteen.



Minä hyväksyn Sinut sellaisena kuin tulet. Miksen voi hyväksyä itseäni samanlaisena? Heikkona, hentona, hauraana ja särkyvänä - olen kristallinkirkas ja säröinenikin loistava. Rakkautta elämäänne, aloittakaa itsestänne.



(P.S. Ystävät: Minulta saa halutessaan lainaan ainakin Tietäjä-trilogian pari ensimmäistä osaa; en ole varma, olenko kolmannenkin kirjan ehtinyt hankkia omakseni. Myös "Saat sen mistä luovut" löytyy jostain muuttolaatikoiden pohjalta.)





Rakastaminen on tärkeintä mitä elämässä voi oppia. Joka päivä meille tarjoutuukin konkreettisina tekoina satoja mahdollisuuksia valita, hylkäänkö itseni vai asetunko itseni puolelle.





Einstein: "Elämässä on oikeastaan vain yksi kysymys: elämmekö hyvän- vai pahantahtoisessa maailmassa?" Hyvää itselleen haluava uskaltaa luottaa siihen, että elämä kantaa.





Maailmassa on kahdenlaisia ihmisiä: heitä, jotka tekevät, ja heitä, jotka arvostelevat niitä, jotka tekevät. Itseensä rakastavasti suhtautuva ihminen ei kuitenkaan ole sen varassa, että hänet hyväksytään. Hän on koskenlaskija, joka luottaa siihen, että virta kantaa.





Itseään rakastava ihminen hakeutuu sellaisten ihmisten lähelle, jotka tahtovat hänelle hyvää.





Ihminen ei voi elää rakkaudessa, jos sisin on häpeän eristämä. Kohtaa pelkosi ja unohda häpeä. Vain heittäytymällä vaaralliseen ilmiöön nimeltä elämä (tai rakkaus) voit todella kokea mistä elämässä (ja rakastamisessa) on kyse.





Älä pelkää kipua; kipu on avain rakkauteen.





Ala tehdä näkyväksi tulemisen harjoituksia. Muistatteko Tove Janssonin Muumi-tarinoista näkymättömästä jälleen näkyväksi muuttuneen tytön? Kyseessä on ehkä vähän sama asia...