Onko toisen hyvä minulta pois?

Tiedättekö, mikä on minulle matkustamisen hienoin puoli? Se ei yllättäen olekaan maisemat ja turistinähtävyydet (vaikka monimuotoinen luonto jaksaa missä tahansa salvata tämänkin matkanaisen hengen ja oikein syvärentouttaa, kun saa taas hengen päästä kiinni) eikä edes matkakohteiden merkityksetön keräily. Minulle hienointa ovat aidot ihmiskontaktit. Niitä onkin mahtunut viime vuoteen oikein roppakaupalla.



Kohtaamani ystävällisyys, avomielisyys, erityinen jalomielisyys, inhimillisyys ja vieraanvaraisuus sulattivat minulta viimeisetkin epäilyksen rippeet ihmisluonnon väitetystä pahuudesta.



Maailma on sitä, minkä siitä itsellemme teemme, ja ihmisillä on kumma tapa peilata omat ennakkoluulomme toimissaan. Parempi siis heivata turhia muureja muodostavat ennakkoluulot romukoppaan (äläkä yritä väittää, etteikö Sinulla muka sellaisia olisi; ennakkoluuloja on kaikilla, avoimilla ja suvaitsevillakin ihmisillä) kaiken uuden, jännän tai pelottavankin asian edessä. Edessä saattaa olla elämäsi kyyti.







Yleisesti ottaen matkustellessa tuppaa kohtaamaan tavallista ystävällisempää ja avoimempaa ihmissorttia kuin yleensä arkielämässä. Poikkeuksellisenkin. Matkustajan utopiaa eläessä on helppo unohtaa, ettei koko muu maailma elä kanssasi samaa utopiaa. Itse olen matkoillani ollut poikkeuksellisen suojattu - johtuneeko sukupuolestani, poikkeuksellisen luottavaisista silmistäni vai yleisestä viattomuudestani, mutta aina on joku ottanut asiakseen huolehtia minustakin. Aina välillä kuulee kuitenkin toisilta kaltaisiltaan, hyväsydämisiltä matkaajilta toisenkinlaisia kokemuksia, jotka kyynisempää ihmistä ehkä vähän masentaisivatkin.



Rovaniemellä tapaamani kaveri kertoi tämän kesän liftauskokemuksiaan Suomesta: luota rekkakuskeihin ja kierrä Salon seudun uusilla mersuillaan ajelevat keski-ikäiset kaukaa (jos nyt voit tien varressa kyytiä odotellessasi sellaista tehdä). Rekkakuskit ottavat yleensä mieluusti kyytiin juttuseuraa, kun taas salolaiset hienoilla autoilla ajelevat keski-ikäiset hiljentävät vauhtia vain kiihdyttääkseen sitä kohdallasi mielenosoituksellisesti ja katsovat liftaajaa kaupan päälle vielä paheksuvasti. Voin mielessäni oikein nähdä nuo nyrpeän happamat naamat ja lukea niiden takaa ajatuksen: "että kehtaakin, pyytää nyt ilmaista kyytiä; hankkisi töitä, rahaa ja oman auton eikä seisoisi tuossa kerjäämässä muilta". Tao, tao rautaa niin kuin mekin vuosikymmenemme työssä, jonka koimme vankilaksemme - jos me kärsimme, niin on poika sinunkin.



Minulle ei herää kaverini surullisesta kokemuksesta kuin yksi kysymys mieleen: miten kyydin tarjoaminen tai tarjoamatta jättäminen oli ko. salolaiselta pariskunnalta mitenkään omasta pussista pois? Ja toisaalta, oliko aivan välttämätöntä sitten aiheuttaa viattomalle kulkijalle huono mieli moisella paheksuvalla "mielenosoituksella"? Joskus aikuiset ihmiset käyttäytyvät mitä naurettavimmin tavoin.



Neuvoin kaveria tietenkin olemaan välittämättä elämäänsä tyytymättömistä äkäpusseista - elämäänsä tyytyväisellä ihmisellä ei voi olla noin suurta tarvetta yrittää sanella, miten muiden kuuluisi elämänsä elää.



Tällä tavalla energia kiertää: oma hyvä olo tarttuu kaikkiin ympärillä, jokaiselle ystävälliselle hymylle on tässä maailmassa tarvetta; yksi hymy voi tietämättämme pelastaa vaikka toisen ihmisen koko päivän. Homma toimii valitettavasti myös päinvastaiseen suuntaan: purkamalla omaa pahaa oloamme muihin voimme huonon tuurin käydessä myös pahoittaa viattoman ihmisen mielen koko loppupäiväksi. Ja älkää unohtako, että pohjimmiltamme olemme kaikki juuri viattomia ihmisiä. Kuten varjo on valon puutetta, on sielun pimeys toisenlaisen valon puutetta - voimme vain kysyä, kuka tai mikä pimensi auringon?



Eikö olisi aika tuoda aurinko takaisin lähimmäistenkin elämään. Aloita tänään.



Ajatuksia kateudesta: Tarkastele itseäsi, herättääkö jonkun toisen oletettu hyväosaisuus sinussa kateutta, miksi? Miksei oma elämäsi ole sellaista kuin kadehtimallasi henkilöllä? Mitä voit tehdä asian korjaamiseksi? Toimi, äläkä laita negatiivisuutta kiertoon. Rikkaus lisääntyy jakamalla; todellista rikkautta on syvä onni sisimmässä.



--



Itse aherran nyt määrätietoisesti saadakseni uudesta pikkukodistani mahdollisimnan pian rakkauden tyyssijan, jonne kelpaisi kutsua kavereita olemaan ja viihtymään yhdessä. Positiivisilla tunteilla me tämä maailma muutetaan, yksi ihmiskontakti kerrallaan. ♥