Matkan varrelta

Terveisiä Bogotasta. Kohta näyttää olevan edessä uusi reissu Sucren maakuntaan, samoihin maalaismaisemiin kuin aiemminkin. Jospa sitä ennen saisin nyt koostettua teille kuvakavalkaadin viimeisimmästä, viikon kestäneestä työretkestä. Se olikin huikea.

Aloitimme Huilasta:

Kolumbialaista maalaismaisemaa.

Kuormanpurkauspaikka. Matkutusvälineenä tällä kertaa maitoauto.

Jalkapalloa koulunpihalla.

Kuljimme jälleen moottoripyörätakseilla.

Piipahdimme Calissa:

Istun muuten (näennäisen) tyynesti keskellä kiireisesti kuhisevaa muurahaispesää... perisuomalainen tapa, jonka tein tunnetuksi myös matkakumppanilleni: "Estos son las cosas que hacemos los finlandeses! -Estáis totalmente locos."

Calista matka jatkui alkuperäisasukkaiden suojelualueelle:

Patikoimme kolmen päivän aikana yhteensä 13-16 tuntia, ellei enemmänkin. Kilometrimääristä ei ole tietoakaan, mutta mäkiosuudet olivat loputtomia.

Toiset elävät vuoristomaisemien keskellä.

Toiset ovat luonnollisia poseeraajia.

Toiset kävisivät vaikka perusjapsituristista.

Mukana kulki myös paikallista mediaväkeä. Tässä pystytetään muistomerkkiä kaksi vuotta sitten murhatulle alkuperäisväestön johtajalle. Murhaajia arvuutellaan vielä näinä päivinä. Alkuperäisväestön rikkaita vuoristoalueita havittelee monikin rahanahne taho.

Team IPO.
Tehtävämme on tuoda kansainvälinen yhteisö näkyväksi konfliktialttiilla alueilla ja näin ehkäistä harkitsemattomia ihmisoikeusloukkauksia.

Että jos kiinnostaa yhteiskunnallinen työ, politiikka taikka ihmisoikeudet, et todella koskaan voi tietää, minkälaisiin maisemiin nuo kiinnostukset saattavat johtaa. On loputtomasti tapoja rakentaa maailmasta solidaarisempi paikka, ruohonjuurista lähtien.