Toisten matka alkaa, vaikka toisten päättyvät

Hei rakkaat lukijat, takana on mahtava vuosi... - ja lupaan lakata puhumasta kaikissa lopunajan postauksissa edessä olevasta lopusta - en kai vaan näinä päivinä voi nostalgialleni mitään, kun taustalla pyörii kaksi aivan uskomattoman mahtavaa ajatusta: ensinnäkin se, että parin kuukauden päästä pääsen täältä koti-kotiin(!), ja toisaalta tämä tilaisuus työskennellä edes pari viimeistä kuukautta aivan järjettömän upean järjestön parissa.

Tänään teimme pitkää päivää, joka ei tosin kovin tuntunut siltä, kun vapaa-aika ja työ tuntuvat jotenkin kovin vaivattomasti sulautuvan toisiinsa niin, että tekee kullakin hetkellä juuri niitä asioita, joita muutenkin haluaisi tehdä. Olen keskustellut mielenkiintoisista aiheista, niin historiasta kuin politiikastakin, yhteiskunnasta ja uskonnoista (Jeesuksen anarkistisesta luonteesta ja katolisesta kirkosta poliittisen sorron välineenä) sekä työajalla että ns. vapaallakin - ja vielä virallisen päivän päätyttyä tuli katsottua aivan mahtava komedia kylmän sodan Saksasta (Billy Wilderin Yks', kaks', kolme vuodelta 1961).

Virallisen koulutusohjelman päätyttyä tuossa kahdeksan aikaan illalla liverooliharjoituksilla viranomaisten (lähinnä sotilaiden ja armeijapäälliköiden) kanssa neuvottelusta - joka oli muuten samaan aikaan sekä hermostuttavaa että hauskaa (ihan kuin larppaisi), musta koulutetaan tiukkaa pimua! - sallin itselleni reilun riemunkiljahduksen ja asiaan kuuluvat tuuletukset. Maanantaina on edessä ensimmäinen kenttävuoro, ja muuten taas 20 tunnin bussimatka! En tiedä, olenko ihan vinksahtanut naikkonen, kun en vaan millään malta odottaa. :)

--

Samalla kun toiset matkat lähenevät loppuaan, huomaan ilokseni myös toisten matkojen olevan vasta aluillaan. Mikäli epäilette blogimaailmaanne jäävän Matkalokin Kolumbian-seikkailujen päättymisen jäljiltä reissublogin kokoinen aukko, tiedän mitä reissublogia ainakin itse tulen seuraavina kuukausina tiukasti seuraamaan, ja suosittelen sitä kaikille Loimuavankin seuraajille. Samalla on oiva tilaisuus lukea suomalaisia ajatuksia loistavan englannin kielen kautta tulkittuna. Markus, teet minuun kieltämättä suuren vaikutuksen.

Backpacker philosophy on vihdoin siirtynyt filosofiasta konkretiaan: täälläkin tallataan niin ikään ihmeen kutsuviksi käyneitä Etelä-Amerikan reittejä.

Suosittelen tutustumaan myös kirjoittajan matkaa edeltäneisiin ajatuksiin, upeaa pohdintaa ihmisluonteesta ja kaipuusta johonkin suurempaan yhteyteen (luontoon, itseensä, hetkeen) tai sen ytimeen tietynlaisen pelkistyksen kautta - takertumatta kiinni (omankaan ideologiansa) dogmeihin, vaan puhtaasti etsimällä sitä omaa tietä jonkin primitiivisemmän kautta. Tai näinhän minä sitä vain tulkitsen, koska ne ovat asioita, joihin itse samastun erityisen vahvasti...

Mikä yhdistää esimerkiksi seksin (rakastelun), kiipeilemisen ja taistelulajit?

Markus selostaa loistavasti: Sex, climbing trees and fighting (+language learning).


Muuta mielenkiintoista Backpacker philosophyssa:

• The inner purpose
• The joys of single-tasking
• Be grateful... but don't settle there