Suhtkoht terveenä ja äärimmäisen hyvinvoivana

Henkilökohtaisessa postissa on tullut kotoa mukavia terveisiä siitä, kuinka onnelliselta, terveeltä ja hyvinvoivalta näytän blogissa olevien kuvien perusteella.

Mahtavaa, jos siltä näyttää, sillä erittäin onnelliseksi täällä myös oloni tunnen - ainakin näin henkisesti. En edelleenkään aio mennä kehumaan kolumbialaista perusruokavaliota (kuten en myöskään nykyajan tyypillistä suomalaisruokavaliotakaan). Fyysisesti en ole olooni täällä täysin tyytyväinen, mutta minulla ei ole sydäntä heittäytyä täällä vieraassa perheessä sellaiseksi puritanistiseksi maksimaalisen terveyden (ts. hyvän olon) tavoittelijaksi, mikä vielä Suomessa viime aikoina olin. Takaisin tullessa halajan kyllä enemmän kuin mitään muuta antautua taas hyvää tekevän ruokavalion ja tasapainoisten elämäntapojen vietäviksi.

Mutta mitä tästäkin opimme: henkinen olotila heijastuu myös ulospäin, aivan niin kuin fyysinen olotila vaikuttaa henkiseen tilaamme.

Tätä on olla yhtä ruumiinsa kanssa. Kummankin puolen täytyy olla tasapainossa. Vuosien saatossa tässä on laiminlyöty milloin ruumillista kehitystä ja milloin altistettu mielenterveys mitä luonnottomille fyysisille tavoitteille - eikä kummassakaan tapauksessa lopulta oltu erityisen onnellisia, tasapainoisia tai omanarvontuntoisia senkään vertaa, että olisi osattu itseään arvostaa, saatika sitten rakastaa.

Ääripäästä toiseen on kuljettu ja jossain matkan varrella, kaikesta huolimatta tai juuri kaiken koetun jälkeen, uskon vihdoin löytäneeni jyväsen omaan henkilökohtaiseen onneeni, ultimaaliseen hyväänoloon, jota joissakin piireissä osuvasti kutsutaan anglosuomalaisittain "blissiksi".

Mitä Kolumbia minulle tällä hetkellä opettaa on ennen kaikkea kärsivällisyyttä ja nöyrtymistä olosuhteiden edessä, olemaan itseäni kohtaan vähemmän vaativampi, vähemmän itsekeskeisempi, hiukan anteeksiantavampi - mutta löytää se linja oman hyvän olon ja yhteiselon vuoksi tehtyjen kompromissien välillä vaatii minun myös toisaalta oppivan ottamaan tarvitsemani tilan niille tarpeille, joita onneni ja hyvinvointini vaatii.

Kukin oppii matkallaan sen, mitä eniten sillä hetkellä tarvitsee. Ja voin kertoa oppivani joka hetki jotain minua eteenpäin vievää. Jospa osaisin kertoa teille mitä kaikkea olen oppinut ruumiin ja sielun liitosta ja omista heikoista kohdistani, ja voisittepa tuntea kuinka vapaaksi itsensä tunteminen ja itsestään oppiminen tämän ihmisen tekee!

Suomessa on kuulemma ennätyslumet tulossa. Kuinka toivoisinkin voivani olla siellä nauttimassa noista ihanista maisemista - mutta keskitytään nyt täällä kuitenkin toisenlaisiin blisseihin. Rauhallista joulunaikaa kaikille!

--

(Psst. Minulla on teille seuraavassa postauksessa salaisuus, mutta älkää kertoko kenellekään - etenkään vanhemmilleni - mitä menin tekemään kauniille tukalleni. ;) )