Kuten epäilen, saattaa kuulostaa hullulta: tatuoin takaraivooni ruusun, ketun ja planeetan.
Siinä se on ja pysyy: muistuttamassa minua ihmiselon (hulluuden) ja rakkauden kaikista muodoista. Rakkaus ON kauneinta, mitä maa päällään kantaa, kaikkine surullisine käänteineenkin, kaikkine hulluuksineen ja typeryyksineenkin mitä se huonosti päättyessään saattaa aiheuttaa. Kaikki ne ihmiset, jotka ovat jääneet sen koskemattomiin. Heistäkin huolimatta rakkaudessa on suurempi voima.
En olisi uskonut vielä muutama vuosi sitten, kuinka voimakkaasti jonain päivänä kokisin sadun Pikku Prinssistä. Vuosien varrella sitä on kuitenkin huomannut, kuinka Pikku Prinssin luo aina palaa. Rakkaudessa, ihmiselon hulluudessa, kuinka vaikeaksi sen itsellemme teemme. Tarina on niin yksinkertainen; se on yleistettävissä niin moniin inhimillisiin ristiriitaisuuksiin. Pikku Prinssin matka on niin kipeä, niin herättävä, ettei sen ääreen voi olla pysähtymättä. Tällainen voimakkaasti tunteva olento.
Minussa on kaikkea sitä, niin kesytettäväksi tullakseen anovaa kettua, kuin ruusun kesyttämäksi antautunutta Pikku Prinssiä - kenties loputtomalla matkalla halki outojen planeettamaailmojen.
Ystävyys ja rakkaus ovat kuin Pikku Prinssin ja ketun kohtaaminen. Ensin saapuu muukalainen, ja kohtaamisessa kaikki on kummallekin osapuolelle uutta. Siitä huolimatta jostakin kumman syystä nämä erilaiset muodostavat välilleen siteen. Kaunein ystävyys on pyyteetöntä ja perustuu vapaaehtoisuuteen. Emmekö ole kuin kettu, joka omasta tahdostaan pyytää Pikku Prinssiä sen kesyttämään, vaikka alusta saakka tietää Pikku Prinssin jonain päivänä piankin jo jatkavan matkaansa? Ehdoin tahdoin pyydämme tulla sidotuiksi johonkin, johonkuhun.
Kesyttäminen on toisen opettamista siihen, kuinka olla toisen, erilaisen seurassa. Kesyttäminen on totuttamista toisen läsnäoloon, ja kesyyntyminen on toisen läsnäoloon totuttautumista. Sen olen matkallani vähitellen oppinut.
Matkalle pakottaneen levottomuuden herättäneelle ruusulle täytyy olla kiitollinen.
Olemme matkan palkitsevimmalla osuudella.
Hienoa tekstiä. Pidin varsinkin tuosta kesyttämisestä ja kesyyntymisestä. Itsellä moinen taas menossa ja se tuntuu hyvältä. En tiedä mihin polku vie mutta hyvä sitä on kävellä. :)
VastaaPoista- Markku
Pics or it didn't happen. ;)
VastaaPoistakk: sehän se tässä julkikirjoittamisessa onkin niin hienoa, että te lukijat saatte ihan itse valita uskoako kaikkea saastaa mitä tänne kyberavaruuteen suollan.
VastaaPoistaToisekseen arvostan tatuoinnin symbolista merkitystä sen verran, että se säilyy yksityisasiana. Ei se ois niin hieno asia, jos se ois kaiken maailman nähtävillä. Teillä on jo luonnos nähtävillä. ;)