Baños, Cotopaxi ja Quito (Ecuador)

(Hola rakkaat, mi vida,

Olen pahoillani hiljaisuudesta. Voitte kuitenkin lohduttautua sillä, että hiljaisuus on yleensä vain hyvä merkki. Se merkitsee sitä, ettei minulla ole juurikaan aikaa kirjoitella kiireiltäni.

Kuluneen parin viikon aikana olen arjen pyörittämisen lisäksi ehtinyt tehdä toiminnantäyteisen viikonloppureissun Ecuadorin puolelle ja takaisin.

--

Ipiales-Tulcán-Quito-Baños-Latacunga (Cotopaxi)-Quito-Tulcán-Ipiales

Reitti: Rajan yli Ipialesissa, 15 min taksireissu Tulcániin ($3,50), Tulcánista 4,5 h bussilla Quitoon ($4,50), yövyimme Quitossa asuvan ystävän huoneen lattialla makuupusseissa ja jatkoimme seuraavana päivänä Baños-nimiseen turistikyllästettyyn kylään (Quito-Baños n. 3 h, $3), joka on kuuluisa upeasta luonnostaan ja kuumavesikylpylöistään.

Bañosissa löysimme halvan majapaikan ($ 4/yö/hlö), teimme seuraavana päivänä pyöräretken lähiympäristöön (vuokrapyörä $5/pvä) ja näimme ja koimme upeita, upeita asioita. Kylvin vesiputouksen alla ja liidin jokilaaksoa alas 'volando' - lentäen kuin lintu - ja näin ja koin vielä isomman ja voimakkaamman vesiputouksen kuin sen missä aiemmin päivällä ehdin kylpeä.

Oletko koskaan seissyt vesiputouksen juurella, tuntenut kaiken sen voiman, mikä vyöryy veden mukana korkeuksista? Jos joskus aiemmin olit kuvitellut vesiputouksen luonteen puromaisen tyyneksi, joksikin taivaalliseksi luonnonilmestykseksi - kuten minä aiemmin, ehkä jotenkin tiedostamattomasti - Pailon del Diablon vedenmahtia seuratessa viimeistään havahtuu siihen, että mitä näet edessäsi on hurjaa, ihmisruumiin hetkessä runnovaa raakaa voimaa, jonka kanssa et halua joutua kosketuksiin. Se on lumoava, pelkoa ja kunnioitusta herättävä luonnonvoima.

Se kesympi vesiputous, joka vain kahdeksan kuukautta vierailuamme ennen tappoi neljä henkeä ja raunioitti paratiisimaisen majataloidyllin.

Pailon del Diabloa metsästämässä

Ainoa mikä puuttui tältä Bañosin reissulta oli benji- tai puenting-hyppy korkealta sillalta, johon kumpaankin olisi ollut tilaisuus, jos meillä olisi ollut suurempi budjetti. (Paras tapa säästää rahaa reissulla on kantaa mukanaan ainoastaan arvioidun päiväbudjetin mukainen summa...) Olen lähes vakuuttunut siitä, että puenting-hyppy täytyy vielä jonain päivänä pian kokea.

Bañosista jatkoimme parin yön jälkeen tulivuori Cotopaxin läheisyydessä sijaitsevaan Latacungan kylään, jossa vietimme pari päivää lisää. Nämä päivät vain herättivät palavemman halun palata Ecuadoriin, Latacungaan ja kiivetä jonain päivänä aivan tulivuoren huipulle saakka, mikäli se vain on mahdollista. Otimme ylös erään hostellin ilmoitustaululla olleet ilmoitukset vapaaehtoispaikoista Latacungassa ja sen lähistöllä, jos vaikka jonain päivänä houkutus karata Kolumbiasta Ecuadorin puolelle kasvaa liian suureksi vastustaa...

Latacungassa koin matkaseurani kanssa jonkin verran vaikeuksia (muutama reissu paikalliselle sairasklinikalle, muutamia huolestuneita puheluita ja yksin tehtyjä taksireissuja) mutta kylä ja sen tunnelma jää hyvin mielin muistoihini.


Cotopaxille nousimme yhteisellä pakettiautolla nepalilais-, amerikkalais- ja saksalaisseurueen kanssa. Yhteensä viiden hengen seurueessamme oli siis edustettuna viisi eri kansalaisuutta ja paljon reissumies- (ja -nais)henkeä. Huvittaisi tarttua Coloradossa miehensä kanssa asuvan Namin tarjoukseen liittyä Annapurnan retkiseurueeseen jonain päivänä. Parasta matkustellessa ovat edelleen ihmiset, joita kohtaa matkan varrella.

(Vinkkinä budjettireissaajille: Cotopaxille päästäkseen ei tarvitse maksaa $60/hlö. Mestaritinkijä hoitaa kaupat pakukuskin kanssa viiteentoista dollariin kahdelle henkilölle.)


Quito

Päätimme venyneen viikonloppuretkemme yöhön Quitossa ja vietimme seuraavan aamun tutustuen keskustan katuihin. En voi kuin sanoa, että meillä oli aivan liian vähän aikaa tutustua tähän jättimäiseen kaupunkiin. Jonkin verran kuvia ehdimme silti ottaa.

Seuraavaa reissua odotellessa.