Olen koko ikäni nähnyt varsin vahvoja, voimakkaita ja eläväntuntuisia unia – piirre, johon olen vasta hiljattain kuitenkin havahtunut. Unien värikkyys ja vahva tunnemaailma ovat mieleenpainuvimpien unien tunnusmerkkejä. Edellämainittujen "unilääkkeiden" avulla uni on taas kiitollisesti syventynyt ja unimaailma on palannut. Ehkä jopa vahvempana kuin koskaan.
Blogi ei ole millään muotoa muuttumassa minkäänlaiseksi unipäiväkirjaksi, mutta jaan kuitenkin yhden tähän mennessä vaikuttavimmista yöseikkailuista. Alitajuisesti työskentelevällä mielelläni tuntuu olevan minulle tällä hetkellä paljon kerrottavaa.
~~
Sijainti: jossakin päin Afrikan suurta mannerta
Aika: iltapäivä
Seura: Sekalainen retkiseurue, projektiryhmä, joka sisältää niin eurooppalais- kuin afrikkalaistaustaisia jäseniä.
Löydän itseni harvenevan savannipuuston laidalta, aavikon reunalta, kävelen verkalleen halki hälisevän joukon, josta yksikään hahmo ei tee juuri minkäänlaista vaikutusta minuun. En vaihda sanaa tai erityisempää katsekontaktiakaan kenenkään kanssa, heidän puheensa ei vaikuta minuun, kävelen kuin omassa hiljaisessa tunnelissani – sanat eivät tartu, kuulen, mutten kuuntele. Tunnistan kyllä muutaman hahmon, mutta he vilahtavat ohi puuhaillen omiaan, jatkan verkalleen matkaa.
Vaellan peremmälle jonnekin minkä käsitän luonnonpuistoksi. Etäisesti metsää muistuttava savannityyppinen puusto vaihtuu vähitellen aavaksi, kukkulaiseksi hiekkamaisemaksi. Alkaa sataa. Sade kastelee hietikon ja jyrkän, alaspäin viettävän rinteen, jota kuljen jo hyvän matkaa eteenpäin. Takaisin kääntyminen on tässä vaiheessa jo vaikeaa jalkojen alta karkaavan märän maa-aineksen takia. Mietin hetken takaisin ylös palaamista, mutta lähden etenemään peremmälle yhä aavikoituvampaan maisemaan. Saavun notkon pohjalle ja alan nousta toista rinnettä ylös, kun dyynin takaa ilmestyy eläin.
Naarasleijona. Se lähestyy minua. Vaaran ja vahvan kutsun tunne vuorottelevat sisälläni. Kohtaamme leijonan kanssa rinteen puolivälissä ja ryhdymme hitaaseen painiin. Kierimme yhdessä mytyssä dyynin rinnettä alas. Leikkiä. Tunne eläintä kohtaan on lempeä ja huomaan vaaran tunnun muuttuneen ystävyydeksi.
Rinteen juurella jokin vastapäisen rinteen päällä, luonnonpuiston portilta, josta matkaan lähdin, herättää huomioni. Tunnistamattomat ihmiset huitovat meille. Kun käännän huomioni takaisin uuteen ystävääni, huomaan sen lähteneen palaamaan suuntaan, josta se oli hetki sitten ilmestynyt. Kauhukseni huomaan leijonan etenevän vaivalloisesti, puoliksi kävellen, puoliksi ryömien murtunein, verta avomurtumista vuotavin raajoin.
Ja silloin minut täytti musertava tunne: tunsin syyllisyyttä, surua ja suurta avuttomuutta. Oliko painimme murtanut (yllättävän hauraaksi osoittautuneen) leijonan luut? Olisin varmaankin lähtenyt leijonan perään, mutta kohtalo taisi olla tuo - sillä siinä vaiheessa avasin silmäni ja heräsin.
~~
Tuntemukset tuollaisen unen jälkeen ovat kokemuksen vahvuudesta huolimatta (tai ehkä jopa sen takia?) levolliset ja rauhalliset. Kuin olisi hengittänyt yön syvemmin, sateen raikastamaa ilmaa.
~~
Briefly in English: I had the most remarkable dream the other night, of crushing the bones
of a lioness. Here I am, just in awe of the kind of stories the subconscious can reveal to us.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti