Hermoromahduksen partaalla ja tärkeitä päätöksiä

Nyt meni hermo, ja sen kyllä huomaa... Näin taisi mennä rallatus jossain takavuosikymmenien mainospätkässä.

Kyllä nyt pitäisi olla aikaa pitää kotona järjestystä niin, että kehtaa kutsua ihmisiä kylään, tai aikaa niin, että ehtii edes käydä kavereiden kanssa ulkona, ja ehkä joskus jopa oikeilla treffeilläkin. Korvistani sauhusi tänä aamuna varmaankin paksut savut...

Eniten kyllä taitaa ottaa päähän, että kotona on hirveä siivo ja on miljoona asiaa, joita ei ole pakko juuri nyt hoitaa, mutta kyllä niin mielelläni tekisin. Arvelinkin kyllä, että näin jossain vaiheessa kävisi. Tätä Helsingissä ja eri paikoissa ramppaamista sietää kyllä hetken, kun olen kuitenkin varsin sopeutuvainen. Mutta kun työnkuvaan osittain myös kuuluu reseptien kirjoittaminen ja ennen kaikkea niiden testaaminen – ei se valitettavasti oikein muiden nurkissa lainatavaroilla (teflon-pannuilla, lainakameroilla jne.) onnistu.

Tässä välissä on puuhattu niin paljon asioita, niin monien eri tahojen kanssa, ettette edes arvaakaan. Mukaan mahtuu mm. vahinkopiipahdus pr-toimisto Sugarin tiloissa, juoksentelua viidakkomiehen kanssa, suuria unelmia, salitreeniä, joogaa ja paljon aivan uudella ja ihmeellisellä tavalla kipuilevia yläkäsivarren (olkapään?) lihaksia. Jos tämän viikon lopulla on samanlaisia lihaskipuja, pääsenkin sitten kokeilemaan Sugarilta ystävällisesti testiin saatua Weledan arnikkiöljyä. Huippua! Eli toivokaa minulle lisää kovia (jooga)treenejä, niin pääsette kuulemaan lievittääkö arnikkiöljy sitten yhtään urheilevan ihmisen lihaskipuja...

Olen myös kuluneen viikon aikana tehnyt tulevaisuuttani koskien aika hurjia päätöksiä. Nämä päätökset tietävät kyllä sitä, että kevään Barcelonan opiskelijavaihto jää nyt kokonaan välistä, mutta toisaalta ne tietävät paljon enemmän yhteen päämäärään keskittyneempää työtä kuin ehkä koskaan ennen. Sitä olen kieltämättä tainnut kaivata jo pitkään. Minussa riittää kyllä puhtia kaikenlaiseen puuhasteluun, mutta nyt alkoi kai vihdoin tuntua siltä, että on aika keskittyä yhteen suureen asiaan.

Toivottavasti uskallan paljastaa uuden tähtäimen täällä pian, mutta toisaalta riittää tänne blogiin kirjoiteltavaa paljon muustakin. Minulla on mm. uusia ja kovempia tähtäimiä kuntosalitreenailun suhteen. Vaikka olen välillä ollut jopa neljänä päivänä viikossa Helsingissä, olen ystäväni Hannun kanssa pitänyt kiinni silti myös salitreeneillä käynnistä, ja Hannu on siinä samalla ystävällisesti neuvonut minua treenaustekniikoissa.

Viimeksi Hannu otti vähän videota, jotta näen mitä teen oikein ja mitä väärin. Myös perinteiset "ennen muodonmuutosta" -kuvat tuli otettua, mutta ennen kuin muodonmuutos on tapahtunut, ne taitavat pysyä visusti muistikortillani. ;)

Treenailua viime viikolta:

 
Leaunvetoa treenattiin apulaitteessa. Hannu kommentoi selkälihasten käyttöä noston alkuvaiheessa. "Nyt ne jäi pois." "Noin just." "No, nyt ne jäi taas pois." Avustamattomana leuanvetoja nousee kapeammalla otteella tällä hetkellä 2,5 - tuorein lihaksin ehkä kolme.

 
Tässä hiotaan maastavedon tekniikkaa. Ongelmana on aiemmin ollut tangon osuminen polviin, mikä korjattiin suuremmalla etukenolla ja leventämällä otetta tangosta.


Hannun mielestä tekniikkaongelmat ratkeavat lisäämällä tankoon reippaasti rautaa. Tällä kertaa tekniikka on kuulemma kohdallaan, vaikka itse kyllä olen sitä mieltä, että ollaan enemmän selän pettämisen partaalla... Jos joukossa on nostotekniikan asiantuntijoita, kuuluisiko teidän mielestänne selän pyöristyä tuonkaan vertaa?

Oli hyvä, että meni hermo, sillä tällaiset hetket laittavat asiat usein tärkeysjärjestykseen. Ja kerppeles, minähän panin heti aamusta tehosiivoukset pystyyn, järjestin asiani niin, että kerkeän illalla tekemään pakuriuutejuoman ja laitoin jopa manteleita huomisaamua varten likoamaan. Huomenaamulla on lähtö Helsinkiin, mutta kyllä siinä nyt yhdet mantelimaidot ehtii hurauttamaan.

Ai niin, mutta missä välissä minä ne passikuvat ehdin otattamaan ennen ensi viikon maanantaita?! Koko loppuviikko menee Helsingissä enkä tunne sieltä yhtään hyvää passivalokuvaamoa. Löytyykö joltakulta hyviä kokemuksia sympaattisista passivalokuvaajista Helsingissä? (Ts. antavat harkita rauhassa tuliko hyvä kuva vai ei ennen kuin tulostetaan sellainen kuva, jota täytyy katsella passissaan seuraavat viisi vuotta.)