Mitä ketään kiinnostaa minun yhteiskuntatieteelliset tai käännösteknologiset opinnot tai missä näyttelyissä ja missä konserteissa ja mitä aiheita käsittelevissä filosofiakerhokokoontumisissa olen viimeksi käynyt - ja toisekseen, kuinka minä muka ehtisin pitämään kaikista sellaisista asioista lokia?
Täytyy vain lyhyesti todeta, että elämä kulissien takana on mielenkiintoista ja kokonainen ihmiselämä tuntuu jälleen kerran (aina vain) riittämättömältä... Hyvällä tavalla, sillä olen innoissani. Monesta asiasta. Ehkä liian monesta. Hyvällä tavalla liian monesta.
Voin myös kiitellä erityisesti Turun kulttuuritarjontaa, joka tuntuu vielä entisestään monipuolistuneen mm. erilaisilla lukupiireillä ja keskustelukerhoilla, jonkalaisia olen ennen kovasti kaivannut. (Toisaalta ehkä minulla itselläni on vain silmät nykyään paremmin auki tämänkaltaisille tilaisuuksille...)
--
[ ~~<~~<@]
[ ~~<~~<@]
Nyt kaiken päälle tulee vielä tämä muutto, josta olen niin sanotusti aivan täpinöissäni.
On sunnuntai-ilta, istun olohuoneen lattialla ja yövyn seuraavaksi ensimmäisen yöni uudessa kodissa. Muutto tänne tapahtuu hitaasti yhden viikon aikana. Perjantaiksi on varattu pakettiauto ja toverit auttavat muuttamaan viimeiset tavarat, ne isoimmat: pahvilaatikot, hyllyt, matot ja muutaman pikku huonekalun. Sitten istutaan yhdessä iltaa, suunnittelen ruoanvalmistusta varmaan enemmän kuin itse muuttopäivää.
--
Minulla on tunne, että tässä asunnossa minulla tulee olemaan mahdollisuudet keskittyä ja kehittyä, elää tasapainoista, harmonista elämää, joka myös näyttää siltä, miltä tiedän tasapainoon pyrkivän minuuteni kaipaavan. Minulla oli joskus aiemmin tämänoloinen asunto, jossa tunsin oloni hyväksi (vaikka talo olikin vanha ja kylpyhuone pahasti remontin tarpeessa, valoa ja tilaa oli suhteessa paljon ja sijainti oli loistava) - mutta tuosta asunnosta jouduin luopumaan korkean vuokran ja muiden asiainhaarojen takia. Paljon vettä on ehtinyt virrata Aurajoessa niistä ajoista, mutta nyt ollaankin taas uusien aikojen kynnyksellä.
Ehkä tästäkin muodostuu koti, jonne tulee mielellään ja jossa todellakin viihtyisi ja lepäisi.
--
Päivätkin ovat alkaneet pidentyä, mielessäni alkaa näyttää keväältä. On uusi asunto ja uusi työ, joka motivoi pitämään itsensä skarppina, ajan tasalla ja edustavana (kerron tästä pian), tavoitteet opintojen parissa motivoivat, lauhtuvat säät tuovat toivon piristävillä lenkeillä aloitetuista päivistä ja virkeydestä - siitä hyvästä kierteestä. Olen parhaimmillani super-aikaansaava supernainen, ja nämä alkavat olla niitä aikoja, kun sisäinen energiakimppuni herää.
Mikäli kaikki on sujunut suunnitelmien mukaan, olen tähän mennessä herännyt klo 7.30, lähtenyt klo 8.00 tämän vuoden ensimmäiselle juoksulenkille ja palannut klo 8.30 mennessä kotiin, käynyt suihkussa, juonut vehnänoraat aamupalaksi ja suunnannut asioilleni yliopistolla tai tietokonehommien pariin. Iltapäivällä pääsen kampaajalle, tai tarkemmin sellaisen tyypin käsittelyyn, jonka kone sanoo sur-rur-rur pitkin pääni oikeaa sivua... Elämä on toisin sanoen tänään aika hyvää.
(~~<~~<@: Jos olisin voinut, olisin ottanut kuvan siitä huoneesta, josta paraikaa tätä tekstiä naputtelen, täällä on nimittäin aika zeniläiset tai Steve Jobs nuorena -tyyliset tunnelmat - yritän huomenna muistaa ottaa kameran vanhoilta kämpiltä tänne mukaan.)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti