Kuvissa: Sucren ekskursiot, osa 2

Jatketaan työprojektieni kuvallisella annilla. Tuntuu mahtavalta kantaa kotiin näin paljon ainutlaatuisen upeita kokemuksia.

--

Tästä se taas alkoi. Moottoripyörätaksit vaihtuivat kumisaappaisiin ja jalkapatikkaan.

Valmiina hyppäämään vaikka muulin (taikka aasin) selkään.

Machete-veitsi heiluu, kun metsää raivataan.

Kansainvälisissä työtehtävissä kannattaa tarttua myös kulttuurivaihtomahdollisuuksiin. Paikallista käsityötä tuli seurattua ja harrastettua useampanakin toimettomana hetkenä. Totuma-hedelmästä kaivertuu monikäyttöisiä kippoja, kuppeja ja isojakin kulhoja.

Sikarien käärimistäkin tuli seurattua.

Totumoista taas valmistuu myös artesanaalisia kahvikauhoja.

Työn puolesta kuuluu joskus istua paikallisten yhteisöjen kokouksissa. Tässä ehkä tehdään muistiinpanoja tulevaa Voima-artikkelia varten.

Vapaa-ajan puolella löytyy joskus aikaa kirjoittamiselle...

...ellei joskus myös ajatuksiinsa eksymiselle.

Joskus päivä alkaa aikaisin. Mutta mikä olisikaan nautinnollisempaa kuin parin tunnin reipas kävely ennen kuin päivän kuuma aurinko ehtii niskaan porottamaan.

Tiikkiviljelmien kasvu kaatokuntoon saattaa kestää jopa 20 tuottamatonta vuotta, minkä lisäksi ryöstöviljely köyhdyttää maan viljelykelvottomaksi. Tiikkipuun kasvattaminen ei paljon ruoki köyhän maanviljelijän perhettä; tiikkibisnes onkin yksinomaan rikkaiden maanomistajien hommaa.

Joskus näkymä kolumbialaisten maatilojen ylle on häikäisevä.

--

Tällä kertaa kaikki kuvat, yhtä poikkeusta lukuun ottamatta (viidakkoveitsi-kuva), olivatkin upean työparini, tanskalaisen Marien käsialaa. Oma kamera jäi vähemmälle käytölle, kun maisemat alkoivat olla jo ennestään tuttuja.

Silti nautin tästä matkasta ehkä jopa aiempia enemmänkin. Innostavalla matkaseuralla ja isäntien lämpimällä vastaanotolla saattoi olla asian kanssa jotain tekemistä...