Kuvittele sitten fiesta. Rumbaa, pitkälle valvottuja öitä ja työntäyteisiä päiviä ilman aikaa käydä tuskin kotona vaatteita vaihtamassa. Tätä loppiaiseen saakka, kunnes uudenvuoden karnevaalit täällä Ipialesissa saavat loppuhuipentumansa. Ipialesissa riittää joululomien aikoina juhlittavaa: 15. -23.12. kutsutaan ystävät ja sukulaiset viettämään novenoita, 24.-25.12. perinteiset jouluillalliset ja mahdolliset olohuonebailut, muutama päivä lepoa ja pian seuraakin jo uudenvuodenjuhlat, jotka joillakin jatkuvat tauotta aina seuraavan päivän iltaan. (Rankkoja juhlimaan nämä kolumbialaiset...) Tammikuun toisena päivänä alkavatkin jo paikalliset karnevaalit päivittäin vaihtuvalla teemalla. Yleisesti ottaen paikallisissa karnevaaleissa juhlitaan väestön monikulttuurista taustaa, kuvannollisesti alueen monivärisyyttä - ja ipialesilaiset ottavat ilosta kaiken irti.
Neljäs tammikuuta on lasten karnevaalipäivä.
Karnevaalipäivinä kannattaa suojautua kulahtanein vaattein ja aurinkolasein. Maalia ja cariocaa (ks. ylläoleva kuva) suditaan ja ruiskitaan tuntemattomienkin päälle sääliä tuntematta. Olen tällä hetkellä suoraan sanottuna hecho polvo, puhkiväsynyt, mutta onnellinen. Päivät ovat enimmäkseen täyttyneet loppiaisparaatin valmisteluista eläinoikeusryhmän kanssa, mutta samaan aikaan olen ehtinyt mm.:
- Vaihtaa kuntosalia ja aloittaa säännöllisen harjoittelun ohjaajan laatiman ohjelman mukaan. Tuntuu huippuhyvältä. Luppoaikana salsaopettajani opettaa minua potkimaan nyrkkeilysäkkiä.
- Tehdä pyöräretken toisen kolumbialaisperheeni kanssa Ecuadorin puolelle Tulcániin. Suomalaismaisemiin tottuneelle nousut ovat pitkiä ja rankkoja - ja laskut aivan erityisen maukkaita! Oli mukava huomata, etten ehkä olekaan enää alakynnessä korkeuseron takia. Hapenotto toimii jo eikä kuntokaan ole enää rapatasolla!
- Ottaa ensi askeleeni puujaloilla kävelyssä. Pää yläilmoissa keikkuessa, jalat keppien nokkiin sidottuina pelotti rehellisesti sanottuna niin, että valmentajan piti muistuttaa minua hengittämisestä. Kuulostaa sivusta kuunneltuna naurettavalta ("Muista hengittää!"), mutta niin vain tämäkin pelkoreaktio oli vihdoin itse koettava. Mitä tapahtuu, jos peloissaan unohtaa hengittää? Happi loppuu ja tyttö pyörtyy, ei hyvä päätös esitykselle. Neuvossa on järkeä. Muista hengittää.
- Bonuksen paikka: Saada kirppuja. Jalat ovat täynnä säännöttömästi esiintyviä, kutisevia pikkupaukamia. Päätelmä: olen joko allerginen jollekin vaatteissani olevalle tai vaatteissani asustelee kirppuja. Välittäjiksi epäilemme eläinteatteriharjoittelupaikan kissoja. Vaatteet ovat jo pakastinkäsittelyssä, vuodevaatteet saivat hyönteismyrkkykylvyn ja ovat ulkona tuulettumassa. Tämä on tosieläimellistä myötäeloa.
Tänään toivottavasti saamme esiintymispuvut valmisteltua, huomenna on loppuhuipentuma ja suuri koitos: 8 kilometriä eläimellistä menoa - tanssia ja teatteria.
Viime päivinä on työskennelty kymmentuntisia päiviä, mutta tulostakin syntyy!
Palataan karnevaalien jälkeen tarkemmin raportein! Joulu, uusivuosi ja karnevaalit! Es la locura!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti