Vieraanvaraa ja ystäviä: kaikki hyvä on parasta jaettuna

Joka kerta uuden blogipäivityksen aluksi ei kehtaisi taas pahoitella vähäisiä päivityksiä, joten jätetään sellaiset väliin. Kunhan täällä vain tiedetään, että matkanaisella on ollut hieman kiirettä elää sellaista elämää, josta kehtaa jonain päivänä kirjoittaakin – eli kokemuksia kokemusten perään ja kokemuspiirin laajentamista. Niin pientä kuin suurtakin.

Yleisiä tunnelmia seurannee viikonlopun aikana enemmänkin, kun ehkä ehdin vähän purkaa viime aikoina puuhattua. On ollut paljon asioita eri puolilla ja eri tahoilla, palkallisia projekteja ja henkilökohtaisia projekteja, jopa aika suuria unelmia, taasen.

Jatkuvana projektina on tietenkin siirtää näitä suuria unelmia päästä piirustuspöydälle ja lopulta konkretiaksi. Ammattina kai unelmien toteutus. Olenhan ikuinen optimisti-idealisti. (Unelmien toteutukseen liittyen minulla on muuten jännittäviä uutisia aivan uudentyyppisistä, luovista yritysideoista – mutta palataan siihenkin vasta myöhemmin.)

--

Tällä välin ajattelin raottaa verhoa erääseen toiseen puoleen arkipäivistäni (jotka päivä päivältä tuntuvat muuttuvan kaikkea muuta kuin 'päivästä toiseen samanlaisiksi', enkä voisi onnellisempi tästä kehityksestä ollakaan!). 

Kun elämä muuttuu niin hektiseksi, ettei "työpäivän" jälkeen jaksa enää lähteä ulos kavereita ja maailmaa näkemään, helpoin tapa viettää sosiaalista elämää on kutsua maailma ja ystävät oman katon alle – tai järjestää niin, että koti on vähän joka puolella. Eli luvassa taas lisää juttua sohvasurffauskokemuksistani.

Olen syksyn mittaan kerännyt jonkin verran kuvia kaikesta kotona tapahtuneesta, ja no, katsokaa ja lukekaa itse:

Anna ja Lukasz, Poznanista, Puolasta, tulivat syyskuun alussa kuvaamaan modernia arkkitehtuuria Turussa. Itsehän olen kuvassa juuri niissä CocoVin-värisissä vaatteissa, joissa yleensä edustan superfoodeja esitellessäni. ;)

Moskovalainen Andrei tuli ja lähti. Puolen yön jälkeen ovelleni saapunut matkalainen viipyi kanssani ruhtinaalliset kuusi tuntia, joiden aikana ehdimme silti juoda viinilasilliset, piipahtaa lyhyesti suosikki-"rokkibaarissani", käydä yöllisellä kaupunkikävelyllä jokea myöten, katsella kaupungin valoja Vartiovuoren mäeltä sekä keskustella elinoloista eri puolilla maailmaa ja muista aihealueista - ja silti kaveri ehti nukkua kokonaiset kaksi tuntia ennen Tukholmaa kohti suuntaamista. Hengästyttävä tyyppi!

Kuopiossa Erasmus-vaihdossa oleva Magda on viimeisin sohvasurffauksen kautta tapaamani ihminen. Varsovasta kotoisin oleva ihmeellinen Magda on elämänsä aikana ehtinyt nuoresta iästään huolimatta olla mm. töissä Lontoossa kolme vuotta ja johtaa siellä jopa omaa franchising-ravintolaansa! Illallisseurana Magdan ensimmäisenä iltana oli myös Helsingistä vierasilla oleva Mika. Mikalle ja Magdalle valmistui italialaisesta keittiöstä kesällä napattu parmigiana.

Mikan kanssa ei tule koskaan tylsää tai yllätyksetöntä iltaa...

Joskus sohvasurffaajapiireissä tapahtuu pikaisiakin jälleennäkemisiä. Tässä Napolista löytynyt ystävä, joka tuli ihmettelemään turkulaista syksyä, kun helsinkiläinen kevät oli koettu jo puoli vuotta aiemmin... Seuraavaksi kenties lappalainen talvi?

Tällä sohvalla tapahtuu lämpimiä kohtaamisia. Tässä isosisko pikkusiskonsa abi-verskoissa...

Varsinaisten sohvasurffaajien lisäksi olen siis syksyn aikana majoittanut tykönäni toki muitakin satunnaista yöpaikkaa kaipailevia kavereita ja läheisiä. :)

Yllä olevien lisäksi sohvallani, tai kattoni alla ylipäätään, ovat elokuun lopusta alkaen punkanneet: Jason ja Eszter Lontoosta, Markku Tampereelta, oma siskoni sekä kesällä stadilaistunut ystäväni Sonia, jonka kanssa tapahtuu muutenkin kyllä aika paljon tilan ja ajan jakamista – aika hirmuisen paljonkin liittyen jokaviikkoisiin Helsingin-käynteihin (jotka muuten selittyvät piakkoin tulevissa posteissa).

Ajatuksena on ollut ottaa yhteiskuva kaikkien sohvasurffauksen kautta majoittamieni ihmisten kanssa, mutta valitettavasti tämä on jäänyt juuri siksi: pelkäksi ajatukseksi ja hyväksi aikeeksi. Hyviä muistoja jää toki muutenkin, usein tuliaisina on jotain pientä kivaa tai joskus yhdessä vietetty aika riittää jo tekemään kohtaamisen jollain tavalla elämää rikastuttavaksi.

--

Yksi kivoimmista asioista on kohdata ihmisiä oman ruokapöydän ympärillä, jolloin pääsee testailemaan kivoja reseptejä omista ruoka-ainerajoituksista huolimattakin, eikä kukaan välttämättä silloin edes huomaa, kuinka tuli taas syötyä esimerkiksi vaikkapa gluteeniton menuu. Tulipa vaan syötyä aika herkkua.

 Gluteenittomia hamppuproteiinilettusia eräänä sunnuntai-aamuna siskon seurassa, nautittiin kermavaahdon, mansikkahillon ja mantelitahnan kera.

 Päivää ennen Magdaa luonani piipahti italialainen Daniele, joka opiskelee jossain päin Keski-Suomea erämaaoppaaksi. Daniele toi mukanaan omilta kotikonnuiltaan kanttarelleja, italialaiseen tapaan maustettuun oliiviöljyyn säilöttynä. Olen syönyt näitä nyt säästellen salaatin lisänä – ja nams-nam-nam!